Tapanin päivänä leukaa ja flunssatauko

Tapaninpäivänä vedin leukoja, tai siis pitoa 3 sekuntia ja sitten hitaasti alas. Aluksi tuli vedettyä itsensä sinne ylös käsivoimin kuminauha apuna, mutta kolmen toiston jälkeen puristusvoima meinasi loppua, joten oli pakko kavuta boxin kautta sinne ylös roikkumaan.

En nyt muista mikä muu liike tuossa leuanveto-treenissä oli tai edes minkä syketreenin teinkään.. Taisi olla se puolihindu-burbee-ja mitäs siinä nyt muuta olikaan.

Tapaninpäivän jälkeen suunnittelin pitäväni oikein kaksi vapaata salilta, koska joka paikka oli niin jumissa kaikesta venyttelystä huolimatta. Innolla jo odotin seuraavia treenejä, koska ne olisivat muuten vapaamuotoiset painonnostotreenit, mutta lisänä pakollinen etukyykky. Voiko parempaa treeniä olla? Suunnittelin tempauksen tekniikkaa ja ehkä tempausta kokonaisuudessaan, jos tekniikka tuntuu hyvältä. Ajattelin myös paneutua siihen mikä siinä yläasennossa tangon pysäyttämisessä tökkii. Tavallista maastavetoa suunnittelin myös.

Seuraavana päivänä kurkunpäässä hieman tuntui kipua. Kahden salivapaan jälkeen kurkussa edelleen oli kipua, mutta ei yskittänyt, nokka ei vuotanut ja kuumemittari näytti vain pientä aamulämpöä. Päätin kuitenkin pitää salivapaata kunnes kurkkukipu häviäisi. No, ei ole hävinnyt ja nyt on jo kuudes vai seitsemäs salivapaa. Jouduin perumaan pt:n treenit, jotka olisivat huomenna. :( No, pakkolepoa nyt sitten vain. Ärsyttävintä on, kun ei oikeastaan ole kipeä, mutta sitten tavallaan on. Luulen, että palautuminen olisi todella hidasta nyt ja treenit menisi harakoille. Korvassa välillä vihlaisee niin, että toivottavasti ei nyt vielä joku korvatulehdus ala jylläämään. Tulisi nyt sitten kunnolla kipeäksi ja menisi sitten ohi tällainen pieni flunssanpoikanen tai sitten loppuisi muuten kurkkukipuilut.

Töissä kuitenkin jaksaa paahtaa. Kuinkas muutenkaan, koska minulle ei koskaan kuume kyllä nouse. En ole tässä reilun vuoden aikana ollut päivääkään sairaslomalla muuten kuin lapsen sairastumisen vuoksi, joten samalla kaavalla menee varmaan tämä alkanut vuosikin. :)

Nyt jännittää miten käy crossfit-kurssin. Se alkaisi 7.1. Kurjaa jos en pääse aloittamaan yhtä aikaa muiden kurssilaisten kanssa.

Joulupäivänä erilaista mavea

Hienosti taas Blogger toimii, enkä saa tekstiä sinne minne haluan muuta kuin linkkinä. Oh dear, minkäs teet, ellei sitten muuta bloginsa johonkin muuhun alustaan.

No, vaikak kuvat ovat sikin sokin, niin oli pakko laittaa habakuvaa kesältä ja eiliseltä. Suurin piirtein kuusi kuukautta on kuvien välissä aikaa kulunut. Vaikka en treenaa pelkästään lihasmassan kasvatus mielessäni, on silti mukava vertailla onko kehitystä tapahtunut. Jossakin välissä tuntui, että haba on pienentynyt, mutta hoksasin, että ehkä se olkapää on saanut massaa ja siksi haba näyttää pienemmältä. Tosin en habaa treenaa juuri koskaan, paitsi ojentajaa treenatessa, jotta jaksan pitää sarjojen välisen tauon. Tauko tulee siitä habatreenistä sitten. Forkkuja en treenaa oikeastaan koskaan, mutta kaikesta tangon veivaamisesta tuntuu, että sinnekin on vähän jotakin tullut.

No, vertailut sikseen. Sillä ei ole mitään väliä miltä on joskus näyttänyt, kun nyt on suuntana vain eteenpäin.

Eilen tuli tehtyä sitten Rintama-treeni B. Se sisälsi maastavetoa tempausotteella, joka on ihan uusi liike itselleni. Se tuntuikin heti siltä, että tanko sai olla se 50 prosenttia maksimista ja kymppimaksimipainoksi kokeilin kymppiä eli yhteensä painoa oli 30 kiloa. Kyllä sitä neljättä sarjaa sai jo tekemällä tehdä ja meinasi usko loppua ihan alkutekijöissä jo, mutta tiukat taistelut sitten kävin pääkoppani kanssa ja sain sarjan päätökseen. Kyllä noissa työsarjoissa se 90 sekunnin tauko tuntui lyhyeltä. Huh ja puh.

On kyllä todella hankala arvioida minkälaista painoa jaksaa veivata kymmenen kertaa ja vielä neljään sarjaan. No, ensimmäiset rintamatreenit vasta tehty. Kun saa ensimmäisen kierroksen treeniä tehtyä, niin seuraavalle kerralle voi kokeilla lisätä hieman painoa. Nyt kyllä tuntuu, etten koskaan saa tuota kolmeakymmentä enempää. En varmasti, vaikka puoli vuotta sitä veivaisin.

Seuraava liike oli maljakyykky, jossa sekunnin pysäytys ala-asennossa. Taas pähkäilin painojen kanssa. Lämmittelypainoiksi otin kasin ja kympin. Ohjelmaa läpikäydessä viime torstaina tuntui 15 kiloa aika hyvältä painolta, mutta sitä veivasin siellä vain kokeeksi - en neljääkymmentä kertaa.

Työsarjaa meinasin ensin kokeilla 14 kilolla, mutta päädyin 12:sta kilon kahvakuulaan. Se oli parempi valinta, sillä toinen sarja alkoi jo hapottaa kinttuja. Kolmas sarja meni taistellen ja neljäs sitten jäi kahdeksaan toistoon. Ei voinut mitään. Viimeiset kolme toistoa oli jo kamalan huonolla tekniikalla tehtyjä räpellyksiä, että hyvä että se sarja jäi siihen. Huomasinkin sitten lopuksi, että niitähän piti tehdä vain kolme sarjaa.

Syketreenit vetäydyin tekemään isoon tyhjään saliin, sillä salilla oli aika paljon tunkua vapaiden painojen puolella. Yleensä siellä saa melkein yksin häärätä.

Syketreeniä sai valita kahdesta jäljellä olevasta ja valitsin sen, mitä en aattona pystynyt tehdä eli syketreeni kakkosen, jossa on boxihypyt ja man maker. Otin kahdeksan kilon puntit mukaan ja laitoin jumppa-alustan niiden alle, ettei sählykentän lattia kärsi. Epäilin vahvasti pysyykö pyöreät puntit paikallaan, kun niiden päällä on punnerrusasennossa. Kokeilin ja vähän huteran oloista oli, vaikka ei ne puntit mihinkään alkaneet pyöriäkään. Rintamalla puntit on kulmikkaita ja ne tuntui kyllä tukevimmilta. Tai ehkä se on vain jokin psykologinen juttu se.

No, boxeista valitsin sen suurimman mihin vielä pääsen hyppimään. Boxihyppyjä 15 ja man makeria 5 kertaa. Oli siinä kyllä sykettä kerrakseen!

Jouluaattona kännissä! ... Ei vaan salilla!

Rintamatreenin ensimmäinen treeni A tuli tehtyä tänään aamulla.

Alkulämmittelyiksi keppijumppaa, ala- ja ylätaljaa ja muuta. Ihan mukavasti lämpeni siinä.

Sotilaspenkkiä oli luvassa ensimmäiseksi ja siitä kolmella eri painolla lämmittelyt. Ensimmäinen paino oli 50 prosenttia maksimista, seuraava 70% ja sitten vielä 100%. Nyt sata prosenttia eli maksimi on sellainen paino, jota jaksaa tehdä kymmenen toistoa, joten ei ole ykkösmaksimista kyse.

Otin ensimmäiseksi pelkän tangon ja se sai olla se 50 %. Sillä sai tehdä kahteen kertaan kymmenen toistoa. Ala-asennossa rinnalla oli sekunnin pysähdys.
Seuraavaksi laitoin viisi kiloa tankoon ja se sai olla sitten se 70 %. Sillä sai tehdä kerran kolme toistoa.
Vielä se 100% kaksi toistoa. Menin jotenkin sekaisin mitä maksimia olen hakemassa ja laitoin 15 kiloa tankoon. Hyvinhän se menee viiteen-kuuteen toistoon saakka, mutta kymppimaksimeihin moneen sarjaan se on liian raskas vielä...

Sitten alkoi päätreeni ja laitoin sen kympin tankoon, joten yhteensä nostettavaa oli 30 kiloa. Se sekunnin tauko tuntui kyllä jo aika pian siellä ala-asennossa. Varsinkin siitä nostoon lähteminen teki tiukkaa sitten viimeisissä toistoissa. Samalla yritin hengittää niin kuin kuuluu; yläasennossa keuhkot täyteen ilmaa, ala-asennosta ylöspäin puristaessa keuhkot saa tyhjentyä. Sitten piti vielä laskea se yksi sekunti siellä ala-asennossa ja vielä toistot.

Vaikeinta oli kyllä pitää se 90 sekunnin tauko sarjojen välissä. Aluksi se tuntui hirveän pitkältä, mutta lopuksi sitten aika lyhyehköltä, kun alkoi olkapäissä tuntumaan.
Neljä kertaa se kymmenen kiloa (tai kolmekymmentä, jos tanko lasketaan) ja viimeinen sarja alkoi olla jo melko haastava.

Seuraava liike oli kapea punnerrus lattialla. En ollut merkinnyt kuinka monta toistoa piti niitä tehdä, mutta muistelin, että 8-10 ja 3-4 sarjaa. Aika lähelle meni, kolme sarjaa maksimimäärällä oli tarkoitus tehdä.
Tässä liikkeessä pitää muistaa käsien oikea paikka. Itsellä se meinaa mennä ojentajapunnerrukseksi käsien ollessa liian edessä. Liike pitää vielä tehdä hitaalla laskulla laskien viiteen. Ähisin ja puhisin jo aika pian punnerrellessa siellä ja taas piti laskea kahta asiaa yhtä aikaa, jossa meinaan olla aika huono.
Ei kyllä toistoissa ollut hurraamista. Tavoittelin sitä kahdeksaa, mutta ensimmäisellä kierroksella sain seitsemän (tosin sekosin laskuissa ja saattoi siinä se kahdeksan tullakin), seuraavalla vain viisi ja kolmannella jälleen vain viisi. Etuolkapäitä poltti kyllä niin, ettei koskaan ennen. Mitähän sitä on tullut treenattua olkapäitä treenatessa? :D

Hyvin Rintamalla Markus arvioi etuolkapäiden olevan se heikoin lenkki sotilaspenkissä, sillä tuntuu kyllä, ettei voimat riitä mihinkään noissa reppanoissa.

Sain valita minkä vain syketreenin, kunhan se sotilaspenkkipäivänä on nro 2 tai 3. Halusin syketreeniksi kakkosen, sillä siinä on man maker ja boxihypyt, mutta kävi heti selväksi, että man maker ei onnistu punnerruksen osalta. Ei olisi enää mennyt yhtäkään tavallistakaan punnerrusta, joten vaihdoin lennossa syketreeni kolmoseen. Onneksi ohjenivaska oli mukana kassissa, joten sieltä sitten vihkoon merkitsemään.

Syketreenissä superina kulmasoutua, thrusteria ja burbeeta. Otin tempauksen tangon ja siihen 5 kiloa ylimääräistä. Kulmasoutuun se tuntui liian kevyeltä, mutta ajattelin, että kyllä se kolmannen kierroksen jälkeen jo tuntuu. Thrusteriin se paino tuntui hieman liian kovetulta. Burbeita ei tarvinnut tehdä kuin viisi, ja ne on niitä minun puoliburbeita, josta puuttuu punnerrus ala-asennosta.

Ensimmäinen kierros meni ihan mukavasti, vaikka thrusterit alkoi kyllä polttaa olkapäitä jo pian. Toinenkin kierros meni ihan mukavasti. Kolmas sitten tuotti tuskaa ja thrustereita sain seitsemän, pieni tauko ja loput vielä. Neljäs kierros oli kyllä aikamoista tuskaa ja trustereita sain kuusi, pieni tauko ja sitten loput. Mietin jo siinä niiden kuuden jälkeen, että eikö se ollut nyt siinä ja burbeet vielä, mutta en luovuttanut vaan jatkoin loppuun.

Loppuverkat vielä ja treeni oli siinä. Hyvä fiilis jäi tästä treenistä ja kyllä olkapäissä tuntuikin aika kovasti.

Seuraavaksi on treeni B; mavea tempausotteella ja maljakyykkyä pysäytyksellä. Voi pääsispä jo pian!

Rintama-treeneissä uusia juttuja

Käytiin Rintamalla läpi uusi harjoitusohjelma.

Sain ohjelman, jossa on kolme-neljä sellaista asiaa missä haluan kehittyä (tempausta lukuunottamatta). Valitsin maastavedon, leuanvedon, sotilaspenkin ja etukyykyn näiksi kehitettäviksi kohteiksi. Lisäksi crossfit-tyylistä syketreeniä kuuluu ohjelmistoon.

Lämmittelyosuudessa on kaksi eri ohjelmaa, jotka vuorottelevat. Näissä on kepillä tehtäviä, punnerruksia, lankutuskiertoa, ala- ja ylätaljaa ja kyykkyjä. Lisäksi tietenkin esim. mavessa on sitten lämmittelynostot.

Itse treeni jakautuu neljään eri osioon. Sotilaspenkki ja kapea etunojapunnerrus ovat treeni A, Maastaveto tempausotteella ja maljakyykky ovat treeni B, C-treenissä on leuanvetoa ja pendley row, joka on samanlainen kuin kulmasoutu, mutta tanko nostetaan aika läheltä maata ja selkä on lattiaan nähden 90 asteen kulmassa. D-treeni on oma painonnostotreeni plus etukyykky pysäytyksellä, sekä suorinjaloin maastavetoa.

A-C-treenien jälkeen on syketreenit. D:n jälkeen sitä ei ole, sillä painonnostossa saattaa tulla syketreenit kaupan päälle.

Syketreenissä on kolme vaihtoehtoa, jota voi vuorotella siinä järjestyksessä kuin haluaa.

1. Lankutuskierrot 8 per puoli, askelkyykkyhyppy yht. 16 kertaa, puolihindu kuusi kertaa ja kyykkyhyppy.

2. Boxihypyt 15 kertaa, man maker 8-12 kiloisilla painoilla viisi kertaa.

3. Kulmasoutu 10 krt, thruster 10 krt ja puoliburbee 5 kertaa.

Nuo tehdään niin, että kaikki yhteen putkeen, sitten 30-60 sekuntia taukoa ja sitten uusi kierros. Kierroksia 3-4. Kokeiltiin tuo ykkönen läpi tuolla ekalla tapaamiskerralla ja oli se aika hikistä puuhaa. Puolihindu oli haastava, mutta kiva uusi liike.
Man maker oli tosi hyvä liike ja raskas. Kolmonenkin otti kyllä voimille, vaikka ei kaikkia toistoja tehtykään tällä erää, kun oli koko ohjelma läpikäytävänä.

Loppuverryttelyissä on venytyksiä ja kepillä tehtäviä asioita.


Maljakyykkyä en ollut koskaan aikaisemmin tehnytkään ja se oli kyllä tosi mukava kyykky verrattuna etukyykkyyn. Maastaveto tempausotteella oli myös aika jännä, kun siten ei mavea ole koskaan kuvitellutkaan tekevänsä.

Alkuun tuntui, että onpas vähän juttuja per treeni, mutta luulen, että kyllä hiki tulee ja kehitystä tapahtuu sitten näissä neljässä liikkeessä.

Treenejä saa tehdä omaa tahtia, kunhan itse treenit menee järjestyksessä A:sta D:hen. Niitä ei ole pakko ympätä samalle viikolle, jos salille ei pääse. Syketreeneistä tuota ykköstä pystyy tehdä kotonakin onneksi.

Nyt vaan alkaa sitten tammikuussa se crossfit-kurssi, joka kestää sen neljä viikkoa, joten sen lisäksi en taida kovin usein mennä salille. Luulen, että kroppa on ihan rikkipoikki aina crossfit-illan jälkeen.

Alta kepin...

Kepin kanssa on harjoiteltu allemenoa urakalla. Tangon kanssa ei yhtä ketterää ole kyllä meno ja meininki...

Hyvä fiilis on kyllä siitä, miten tempaus on kehittynyt eteenpäin ja sellainen kutina on, että joskus näitä videoita tulee katsottua siihen malliin, että voi kuinka kömpelöä ja aloittelijan juttuja nämä onkaan. Ja se on ihan hyvä fiilis se siis. :)

Tempauksessa askel eteenpäin ja sotilaspenkissä ongelmia

Tempauksessa sain ahaa-elämyksen harjoitellessani sitä vaikeinta osuutta eli allemenoa. Kepillä kokeilin torstaina treenin lopuksi ja yhtäkkiä huomasin mikä siinä mättää. Allemenossa hyppään ylöspäin, vaikka yritän päästä tangon alle, mikä on ihan päinvastoin tavoitetta ajatellen. Kokeilin sitten vain tiputtautua tangon alle. Parannus oli kyllä huomattava tämän ahaa-elämyksen myötä siihen pelkkään allemenoon.

Seuraavana päivänä tein sitten tempauksen tekniikkaa heti treenin alkuun. Yritin saada kepin kanssa allemenon kuntoon ja nopeutta pudotukseen. Sitten tangon kanssa samaa. Laitoin harjoittelu-vauva-painot tankoon ja kokeilin tempausta. Allemeno ei sujunut siinä samalla lailla kuin pelkkää allemenoa harjoitellessa. Samalla jouduin vartioimaan lantiota, koska tankoa lantiolla työntäessä vasen puoli usein johtaa ja tanko nousee vähän kallellaan koko matkan ylös.

Kokeilin välillä kepillä sitä allemenoa ja sitten taas tangolla. Yhtäkkiä allemeno onnistui aivan loistavasti, mutta samalla kävi niin, että lantion työntö oli aivan liian kova niin kevyelle painolle ja tanko olikin heti siellä yläasennossa ja jatkoi matkaa taaksepäin. En tajunnut päästää tankoa tippumaan ja oli todella lähellä, etten kaatunut selälleni sen tangon kanssa. Sain tangon taisteltua vielä ylös olkapäävoimin.

Juuri olin Rintamatreeneissä valittanut, että salilla se painonnosto-alue on pieni, joka on ympäröity metallikorokkeella ja kaatuessa taakse pää osuu joko seinään tai siihen metalliin.

Tuosta tempauksesta jäi vähän ristiriitainen olo; tempaus itsessään meni paremmin kuin koskaan ja sain fiiliksen, että näin sen pitää mennä. Toisaalta taas huomasin miten tärkeää olisi takana olla tilaa ja pitäisi uskaltaa päästää tanko tippumaan, jos tarve vaatii. Tietenkin sitten on parempi kaatua tangon kanssa suorin käsin, jos joka tapauksessa itsekin kaatuu, koska tangon tippuessa taakse kaatuu itse sen päälle, jos on kaatuakseen. Mieluummin kaatuisin se tanko hallittuna niin ettei se jää alle. Tosin tuossa nostotilassa tanko osuisi seinään...

No, seuraavat yritykset eivät sitten menneet yhtä hyvin, koska se kaatuminen jännitti.

Toinen yllätys oli sotilaspenkissä. Rintamalla jäi kaivelemaan se sotilaspenkin tulos, joten ajattelin, että nyt varmasti menee se vakiopaino edes tangossa. Mitä vielä. Heti tuntui pelkällä tangolla huonolta oikealla puolella jossakin rinnan ja lavan välimaastossa. Kokeilin laittaa pienet lämmittelypainot, mutta oli pakko lopettaa sarja kesken. Yritin tunnustella missä kohtaa kipu/epämääräinen tunne on, mutta en selkeää kohtaa löytänyt. Kuitenkin tuntuu, että enemmän se olisi selän puolella lavassa se vika. Kokeilin sitten tehdä käsipainoilla penkillä maaten vipunostoja ja tunnustella tuntuuko siinä samalta. Ei ihan heti tuntunut, mutta jossakin vaiheessa alkoi tulla paineentunnetta ja sitä epämääräistä kipua.

Lapaongelmaa oli keväällä, mutta se meni osteopaatin käsittelyn ja ahkeran soutu-lämmittelyjen avulla pois. Nyt lavassa tuntuu kurjalta jo sekin, että ottaa lapapidon ilman mitään painoja, niin kuin aloittaisi minkä tahansa selkäliikkeen/penkkihomman tai oikeastaan mitä vain liikettä.

Sotilaspenkistä pidän vähän taukoa ja käyn osteopaatilla tai fyssarilla lapaa näyttämässä, jos ei tauot auta.

Mavekisaa ja Rintama-treeniä

Mave-kisassa

Ekan päivän hönkäys

Uudet treenipöksyt

Olin tässä taannoin Rintama liikuntapalvelujen pikkujoulutarjousten perässä liikkeellä ja ostin viisi personal trainerin kanssa tehtävää treenikertaa. Hörpin kahvia ja katselin miten liitutaululle raapustettiin pikkujoulu-kisan sääntöjä. Minua haastettiin mukaan, mutta olin juuri salilla ollut tekemässä tempaus ja mave-treeniä ja kiire oli iltavuoroon. Teki kuitenkin mieli kokeilla mave-kisaan osallistumista ja eihän siinä sitten mitään. Jonkunhan piti tehdä pohjat sinne taululle. Kahvi tyhjään mahaan hörpättynä ei kyllä yhtään auttanut ja sain 75 kiloa tankoon nostettavakseni. Minuutti oli aikaa ja aluksi sujui ihan mukavasti. Sitten tuli seinä vastaan kymmenen toiston kohdalla ja piti höllätä tahtia. Kuusitoista kertaa tanko sitten ehti nousta siinä minuutissa ja olen ihan tyytyväinen, että raskaan treenin jälkeen vielä oli paukkuja tuollaiseen yllätyskisaan. En nyt ihan valovuoden päähän voittajasta sentään jäänyt, vaikka jäi kahdeksan toiston päähän kyllä.

Tempausta on nyt tullut treenattua pari-kolme kertaa viikossa. Allemeno ei vaan suju edelleenkään. Eilen sain tempaistua puoliksi vahingossa aika hyvin kaksi kertaa, mutta sitten se taas hävisi se tuntuma ja loput meni sitten samalla tavalla kuin ennenkin.

Rinnalleveto ei meinaa sujua, koska kroppa meinaa laittaa tankoon sellaista vauhtia kuin tempaukseen ja tanko kolahtaa aika ikävästi solisluihin ja olkapäihin. Siitä eteenpäin ylöstyöntö ja saksiin sujuu paremmin kuin uskalsin odottaa.

Etukyykkyä on tullut harjoiteltua myös ja ihan tyytyväinen alan olla käsivarsien paikkaan ja asentoon. Kyykkäämisessä sitten taas tuntuu, että tanko kuristaa liian kovasti eikä kyykky meinaa onnistua kovinkaan hyvin.

Sotilaspenkki on sujunut samalla kaavalla kuin ennenkin. Tankoon saa lastattua sen kakskyt kiloa ja välillä risat päälle. Enempää ei mene.

Vatsalihaksia on tullut treenattua enemmän. Kevennettyä versiota toes-to-bar:ista on tullut tehtyä ahkerammin ja ihan istumaannousuja levypainon kanssa.

Piristykseksi keskelle treenin tai treenin loppuun on sitten aina jotakin crossfit-tyylistä hikihommaa tullut tehtyä. Eilen se oli boxihyppyjä 10 kpl, burbeeta 10 kpl ja farmikävelyä kahden kahdenkymmenen kilon kahvakuulan kanssa salin päästä päähän. Otin kierrosaikaa kaikista kolmesta kierroksesta ja ensimmäinen kierros meni aikaan 1 min 39 sec. Toisessa kierroksessa meni sekunti pidempään ja viimeisessä sitten viisi sekuntia pidempään. Ei kyllä olisi enää neljäs kierros mennyt millään.

Tänään oli sitten alkukartoitus Rintamalla. Katsottiin liikkuvuutta oikeastaan koko kropassa ja ihan hyvin sitäkin löytyi. Pelkäsin, ettei olkapäiden liikkuvuus olisi kovin hyvä, mutta ihan hyvin ne testit meni mitä tehtiin. Nilkan liikkuvuuskin on hyvä, mikä on hyvä juttu kyykyissä.

Katsottiin sitten etukyykkyä, että mikä siinä niin mättää. Sain neuvoksi kokeilla tehdä kyykyn siten, että varpaat on enemmän ulospäin suunnattuna. Se vaikutti ensin siltä, että polvi on ihan kierossa, mutta se auttoikin tosi paljon kyykkyyn, jossa keskivaiheilla on tuntunut, että selän liikkuvuus pistää hanttiin. Ihan mukavia kyykkyjä siinä sitten tuli, vaikka kamalia nuo etukyykyt on. Siitä ei pääse vielä mihinkään muuhun. Pikkuhiljaa niistäkin varmasti lemppareita tulee niin kuin on käynyt kaikkien muidenkin epämukavien liikkeiden kanssa.

Sain sitten tehdä lähtötasotestin maastavedossa, sotilaspenkissä ja etukyykyssä. Maastavetoon piti tuumailla mikä olisi maksimipaino, jolla saisi kuitenkin kymmenen toistoa. Sillä 75 kilolla meni 16, joten pikkuhiljaa painoja lisäten ja vähän fiilistellen nostoja päädyttiin kokeilemaan 85 kiloa. Vähän kyllä mietitytti miten saan niin monta nostettua paljain käsin (ja melkein paljain jaloinkin), mutta tulihan se sitten aika mukavasti. Varmaan olisi saanut pakon edessä muutamat kerrat vielä lisäksi, mutta ei varmasti kyllä olisi 90:llä kilolla se kymppi tullut millään. 90 kiloa on se paljain käsin ykkösmaksimi ainakin ollut. Pt tuumasi kyllä, että varmasti ykkösmaksimi menisi yli sadan.

Sotilaspenkki oli sitten testivuorossa. Alkuun sujui ihan mukavasti, mutta yhtäkkiä tuli seinä vastaan eikä millään meinannut nousta edes lämmittelypainot eli tankoon kymmenen kiloa. Sain sitten kovalla ähinällä viisi toistoa siinä. Olin aika hämmentynyt sillä 25 kilollakin on mennyt pari toistoa. Odotin, että olisin ainakin sillä 20:llä kilolla saanut sen kympin, kun oli varmistajakin siinä mukana. Ehkä se kaikki olkapääjumppa mitä siinä oli tehty niin alkasi tuntumaan tai sitten ei vain jostain muusta syystä saanut hyvää solttu-fiilistä. No, siitä on ainakin hyvä parantaa jos ei sitten mistään! :D

Seuraavaksi pt tekee treenisuunnitelman, jossa nämä kolme asiaa on sitten ne ykköstreenattavat. Innolla odotan suunnitelmaa. Sitten olisi viisi pt:n treenikertaa sopivassa kohtaa edessä. Vähän nyt sotkee se crossfit kurssi, joka alkaa jo 7.1. Voi olla, että aloitetaan Rintama-treenaus vasta sen kurssin jälkeen.

Nyt olen ollut kaksi päivää ilman astmalääkkeitä ja hönkinyt peff-mittariin. Niin se vain laskee kuin lehmän häntä nuo mittaustulokset... Kaksi viikkoa on nyt tätä mittausta ja sitten spirometriaan.

Crossfit tulee ja astmatutkimukset myös...

Tässä on tullut kuusi kertaa käytyä salilla sitten viime "näkemän". Välillä oli jonkinlaista flunssanpoikasta ja vedotonta oloa, joten muutamien päivien treenitaukoa tuli vietettyä myös. 

Sotilaspenkkiä tuli penkkailtua kolmeen otteeseen ja edelleen painot junnaa paikallaan. Yhden toiston sentään sain tehtyä enemmän kuin edellisillä kerroilla ja olkapäiden eteenpäin työntämiset taitavat olla historiaa, kun niihin olen kiinnittänyt erityishuomiota. 

Yläkropan treeni tuntuu olevan suosikkitreenini. Ennen se oli ehdottomasti jalkapäivä. Tietenkin tempaus on se kunkku kaikista. 

Kokeilin tehdä erilaista tempausta, jolle en oikeastaan ole löytänyt omaa nimeä. Siinä tempaistaan tanko rinnalle ja sitten ylöstyönnön aikana jalat saksiin. Se on itselle ihan uusi liike ja sitä eräänä päivänä kokeilin toiseen kertaan. Salilla oli asiantuntija, joka antoi hyviä neuvoja liikkeeseen. En nimittäin yhtään tajunnut, että tanko pitää oikeasti olla olkapäillä ja se aikalailla kuristaa kyllä kaulalla. Olkapäiden liikkuvuus ei meinaa riittää ja siihenkin sain hyviä vinkkejä miten saisin liikkuvuutta lisättyä.

Tempaus tuntuikin tuon jälkeen varsin helpolta ja mukavalta. Kaipa ne tuhannet toistot ja tekniikan harjoittelu vaihe vaiheelta on auttanut, vaikka vielä riittää opeteltavaa etenkin allemenossa.

Zecherkyykkyä tuli kokeiltua pitkästä aikaa. Jalat oli kaikesta kykkimisestä jo ihan muusia, joten uudelleen sitä täytyy treenata kyllä pian.

Ilmoittauduin tammikuun OnRamp-kurssille, joka on siis Crossfit Seinäjoen kurssi. Crossfit kiinnostaa intensiivisen treenin vuoksi ja se on kuitenkin uutta juttua, josta voisi saada omaan treeniin kaikkea hyvää sisältöä.

Heti sitten pitikin kokeilla treenailla leuanvetoon liittyviä juttuja, koska ikinä en ole leukoja vedellyt enkä ole sellaista kokeillutkaan. Lapavetoa tuli tehtyä ja se vaikuttaa oikein hyvältä selkäliikkeltä. Myötäotteella ja vastaotteella tuli tehtyä vuoron perään.
En halua viritellä vastuskuminauhoja, joten kevennyksenä otin renkaan sopivalle korkeudelle ja avustin jalalla rengasta työntäen siinä vaiheessa, kun ei voimat riittänyt vetämään itseäni ylös. Renkaat on nelikulmaisessa palkissa kiinni, mutta sai siitäkin ihan hyvän otteen.

Työterveydestä sain lähetteen astmatutkimuksiin, koska sen suuntaisia oireita on ollut. Nyt viikon ajan on käytössä avaava ja hoitava kiekko, josta saa hönkiä keuhkoille apua hengittämiseen. Pakkanen ei kyllä yhtään helpota hengittämistä, joten toivotaan vesikeliä. :P

Miten epilepsia vaikuttaa elämääni?

Miten epilepsia on vaikuttanut elämääni? Tätä kysymystä pohdiskelen tässä postauksessa. Olen elänyt käskynkkää epilepsian kanssa koko elämäni, vaikka diagnoosin sain vasta pari vuotta sitten 31-vuotislahjakseni. Samalla sain kohtausten estolääkityksen, joka aluksi oli Tegretolia, joka tuhosi valkosoluni, joten vaihdettiin se sitten viime hetkillä Keppraan. Keppra aiheutti aluksi jumalatonta väsymystä ja aivosumun-tyyppistä olotilaa, mutta pahin tokkura meni puolessa vuodessa ohi. 

Treeniin epilepsia ei ole tuntunut vaikuttavan mitenkään. Tosin eipä siihen minkäänlaista vertailupohjaa ole, sillä en todellakaan treenannut yhtään mitään ennen diagnoosia enkä vielä hetkeen sen jälkeenkään. Treenissä en ota epilepsiaa mitenkään huomioon. En tee kevyempiä treenejä sen takia, koska en keksi mitään syytä miksi antaisin sairauteni vaikuttaa treenin tehokkuuteen. 

Diagnoosin jälkeen jossakin vaiheessa tykkäsin pitkistä kävelylenkeistä metsässä. Sen verran varauduin, että pidin puhelinta aina mukana. Tykkäsin, ja tykkään edelleen, kulkea mahdollisimman pieniä polkuja. Lenkkeily teitä pitkin on tylsää, mutta metsän kätköissä mukavaa. Samalla saa nauttia luonnosta ja joskus löytää uusia lenkkipolkujakin. 

En tiedä miten treenaisin ilman joka päiväistä lääkitystäni. Olisiko minulla enemmän virtaa? Kehittyisinkö nopeammin? No, mitäpäs tuollaisia on järkeä edes miettiä, koska siihen ei kukaan osaa antaa vastausta. Ja mitä sillä vastauksella tekisin edes? Näillä mennään ja mennään sitten niin sata lasissa kuin vain pystyn. 

Itsellä on asiat siitä onnellisesti, että epilepsiani ei ole kovin aggressiivista sorttia. Kun kohtaus sitten iskee, niin se on raju, mutta niitä tuli ennen lääkitystä todella harvakseltaan ja nyt uskon ja luotan siihen, että lääkitys pitää nekin harvat kohtaukset poissa.

Ajokorttihan oli vuoden poliisin hyllyssä ja vielä kaksi viikkoa yliaikaa, koska neuron lausunnolla kesti saapua niin älyttömän kauan. Se oli pitkä kaksi viikkoinen, koska sitä korttia täällä keskellä erämaata tarvitsee välttämättä, jos aikoo käydä töissä.

Vuoden välein olen käynyt vuosikontrollissa. Keppraa syödessä ei tarvitse ottaa pitoisuuskokeita, koska keho ei samallalailla totu lääkeaineeseen ja tule sille "immuuniksi" niin kuin moniin muihin lääkkeisiin tulee. Pitoisuuskokeita otetaan Keppraa käyttäviltä vain, jos lääkäri epäilee, ettei lääkkeitä ota säännöllisesti tai on jokin muu lääkitys tms. joka vaikuttaisi lääkkeen imeytymiseen.

Ensimmäisessä vuosikontrollissa sain ensitietoa epilepsiasta ja vihkosen, missä oli mm. tuo "shokkivaihe". Itse otin diagnoosin lähinnä helpottuneena vastaan, sillä tiesin jo aikoja sitten, että epilepsian kanssa käsikynkkää mennään ja on vain ajan kysymys, mikä kohtaukset laukaisee. Itsellä se laukaiseva tekijä oli ensimmäinen yövuoro opiskellessani lähihoitajaksi.

En osaa oikein stressata sitäkään, että jos tulee kohtaus joskus ja taas menee kortti. No, sitten vuokraan asunnon läheltä työpaikkaani ja taloni saa jäädä koristamaan Nopankylää. Kohtauksille ei voi yhtään mitään muuta kuin välttää laukaisevia tekijöitä; itsellä se tarkoittaa ehdotonta yövuoroista kieltäytymistä, sekä valvomisen välttämistä ja tietty terveellisiä elämäntapoja. Aika säännöllistä elämää olen viettänytkin tässä viimeisien vuosien aikana. Alkoholin jätin kokonaan pois ennen diagnoosia, koska se oli aivan turha piriste, joka enemmänkin vain väsytti.

Adrenaliinia saatu ja keuhkokuviin menossa allergisen reaktion takia

Diagnoosia pukkas

Epilepsialiitosta tilasin näitä silikonisia rannekkeita, sillä inhoan koruja. Metallinen olisi kamala pitää ranteessa, vaikka ensimmäinen kommentti olikin, että "eihän kukaan tuota tiedä mikä se on". No, ehkä sellainen joka ei osaa lukea ei huomaa tuon olevan epilepsiaranneke. Perinteinen metallinen on ehkä vanhemman väestön silmissä parempi tunnusmerkki, mutta kyllä nuorempi sukupolvi käyttää tällaisia mieluummin.

Dosettina käytän tuollaista viikko-dosettia, jossa on yksi luukku per päivä. Keppraa otan yhden tabletin aamulla ja kaksi illalla. Dosetista osaan kyllä päätellä onko siellä vielä aamulääkekin, jos lokerossa on kolme tablettia vielä jäljellä. Ilman dosettia olisin monet kerrat ottanut joko tuplat tai jättänyt kokonaan jonkun lääkkeen väliin, sillä lääkkeiden otto tulee niin automaattisesti, etten sitä enää muista tehneeni. Dosetista on helppo tarkistaa onko se lääke nyt sitten otettu.

Burbee, boxit ja muut kivat kaverit

Burbeet tuli tutuksi keväällä, kun ensimmäisen pt:n valmennustunnin otin. En ollut kuvitellutkaan, että olisin vielä siinä vaiheessa, että alan burbeeta vetämään. No, ne jäi ohjelmistoon kyllä pysyvästi.

Alkulämmittelyissä viime viikolla kokeilin tehdä burbee 180 astetta - pieni boxi, isompi boxi-hyppyjä-yhdistelmää. Eli tuossa burbeessa ylösloikan aikana pyörähdetään 180 astetta ja tehdään burbee. Tein kymmenen näitä, sitten kymmenen pikku-boxi-hyppyä ja lopuksi isompi boxi-hyppyjä viisi. Näitä kolme kierrosta niin johan oli lämmin. Ensin tietysti olin mennyt crosstrainerilla viisi minuuttia.

Toinen viikon sisällä oleva alkulämmittely meni niin, että kaksi 20 kilon kahvakuulaa kätösiin ja farmikävelyä salin päästä päähän, heti perään burbeita se kymmenen kappaletta ja sama alusta kolmeen kertaan. Tulevan tappo-työviikonlopun kunniaksi tein vielä neljännen kierroksen.

Itse treeneistä kirjoitinkin jo sotilaspenkki-treenipäivistä jotakin. Tuli tehtyä olkapää-ojentaja-treeniä ja kokeiltua meneekö takakyykky. Vasen polvi tuntui tosi löysältä sivusuuntaankin, koska sen kahdesti lyhyen ajan sisällä rusautin väärin päin töissä sängynlaitaa vasten. Polvi kesti takakyykyn, mutta jätin silti lämmittelypainoihin sen treenin, koska polvi tuntui niin löysältä, että se olisi saattanut pettää jossakin vaiheessa.

Vatsalihasjuttuja tein sillälailla, että "roikkuvatsat" (eli toes-to-bar-yritelmiä eli toisin sanoen polvien nostoa roikkuen) tein kahteen kertaan niin monta kuin jaksoin (ja se ei ole paljoa se) ja sen jälkeen superina supermiestä (joka on selkäliike) ja puolikkaita linkkuveitsiä. Vatsalihakset kyllä teki töitä tässä treenissä. Huh ja puh. Vatsalihakset oli vielä kahtena seuraavana päivänä kipeät alimpien kylkiluiden kohdalta. Enemmän vatsatreeniä täytyy kyllä tehdä...

Tempausta olen tehnyt kahteen kertaan viikon sisällä. Ensimmäinen "tempominen" sujui ihan mukavasti, kunhan muistin laittaa vasemman olkapään kuriin. Se itsepäinen olka yritti jäädä eteenpäin kiertyneeksi, joten tanko meinasi koko ajan kipata oikealle ja vielä sitäkin enemmän, kun vasen jalka ei ollut mukana myöskään vaan osui eri aikaan lattiaan tangon alle pudottautuessa. No, sain vasemman puolen sitten kuriin ja nuhteeseen ja kun kaikki pelitti samaan aikaan niin tuli ihan kivoja tempauksia aikaiseksi.

Polvikin oli taas jo palautunut, joten takakyykkyä persus-ruohikkoon-meiningillä ja sitäkin on tullut kolmeen otteeseen viikon sisään tehtyä salilla. Kyykkiä ei voi koskaan liikaa. Tosin vaisi joskus kyykätä etukyykkyä tai jotakin muuta...

Mavea on tehty kahteen kertaan myös. Kummallakin kerralla pakka on hajonnut heti, kun olen ottanut tafferit käyttöön. Koitin toisella kerralla ottaa tafferit jo sellaiseen puolikovaan nostoon, joka menee paljain käsin aika helposti. Taffereilla ei noussut. Taidan jättää tafferit hetkeksi jäähylle ja tehdä vain sellaiset nostot mitä paljain käsin lähtee..

Kokeilin pitkästä aikaa tehdä rinnallevedon ja siitä työnnön saksiin. Ihan kivasti sekin sujui, vaikka siinä tekniikka on kyllä aika kankeaa vielä. Sain huomata, että jos ei tanko kulje lähellä kehoa koko noston ajan, se kolahtaa ikävästi solisluihin ennen työntöä. Jalkojen asento saksissa on myös hakusessa, liian vähän, liian paljon? Liian sitä sun tätä. Pitää joskus ottaa video niin siitähän sen taas näkisi.

Boxihyppyjä tuli kokeiltua lisää maanantaina vapaapäivän kunniaksi. Otin sen pienen boxin, melko suuren boxin ja suuren suuren boxin. Mietin uskallanko yrittää siihen suureen. Se oli 15 senttiä korkeampi kuin se melko suuri. Pienellä on hyvä hypellä sellaisia napakoita ja nopeita hyppyjä. Keskikokoisella saa keskittyä jaloilla ponnistamiseen ja jalkojen nostoon hypyn aikana. Tuntuu, että menisi se korkeampikin, mutta kun seisoo korkean edessä ja arvioi kuinka kaukaa siihen kannattaisi hypätä ja saanko vedettyä jalat niin korkealle alleni niin... Ei, ei tällä erää. Kerätään siihen vielä rohkeutta. Tein sillä sitten alashyppyjä. Sekin tuntui aika isolta pudotukselta kyllä. No, vielä sen laatikon selätän!

Nyt olisi kaksi seuraavaa päivää luvassa iltavuoroa ja koska on arki, se tarkoittaa sitä, että aamupäivät kuluu salilla. Koitan suunnitella mitä nyt kannattaisi treenata nämä kaksi päivää. Sen jälkeen on pitkät kolme päivää salivapaata.

Hyvä kirja!

Suihku oli remontissa viikonlopun

Suurin, keskikokoinen, pieni

Sotilaspenkkiä

Tuosta vähän videota tämän aamun sotilaspenkin lämmittelyistä. Näköjään lämmittelypainoilla ojennan kädet liian suoriksi niin, että olkapää kääntyy eteenpäin ja tekee osan hommista.

Sotilaspenkkiä tein lauantaina 12 tunnin työpäivän jälkeen. Maksimeita hipoen meni, mutta vähemmän tein sarjoja, koska seuraavana aamuna töihin oli taas mentävä, vaikkakin oli lyhyempi päivä edessä.
Samalla kertaa tuli tehtyä ojentajatreeniä. "Ojentajantappaja" on ihan eri liike oikeasti mitä se minun treenivihossa on. Olen siis antanut ojentajantappajan yhden ylätaljalla ja köydellä tehtävälle ojentajaliikkeelle nimeksi. Ranskalaista punnerrusta kuuluu aina ojentajatreeniin myös ja sen tein superina vipunostot maaten penkillä kanssa. Dippiä sitten penkkiä vasten ihan lopuksi, jotta varmasti ojentajat on tiltissä.

Tänään sotilaspenkissä tuli otettua tuo video. Itseä lähinnä kiinnosti nostanko tankoa suoraa ylöspäin vai kaartaako se yläasentoa kohden sinne telineen suuntaan.

Superina tuli tehtyä kulmasoutu kränkky-tangolla ja samaisella tangolla pystypunnerrus. Muutamat painot sai tehdä kulmasoutua ja pystäriä vuoron perään. Sitten huomasi, ettei kyllä enempää painoa kannata pystäriin laittaa, joten jatkoin kulmasoutua sitten maksimipainoihin ja sen jälkeen jatkoin pystäreitä.

Olkapääliikkeitä tuli tehtyä sitten vielä käsipainoilla, alataljalla, ylätaljalla facepullina ja levypainoilla eteen.

Hauista scott-penkissä ja sitten pohkeet istuen tuli tehtyä lopuksi vielä. Alkoi kyllä jo kropassa tuntumaan, että kohta loppuu energiat. Usein näissä muutaman tunnin treeneissä alkaa heikottaa ja lihakset alkaa tutisemaan niin kuin sisäisesti, ja huomaa, että täytyy kohtapian saada murkinaa. Olisin jäänyt vielä hierontatuoliin löhöämään suihkun jälkeen, mutta oli pakko kirmata kauppaan. Ostin palautusjuomaksi Tehosportin suklaa+kreatiini-juoman. Sillä jaksoi kotiin asti ja iso lautasellinen palak paneeria oli lounaaksi. Nam!

Persus ruohikkoon ja muita touhuja.

Salilla on käyty taas intoa puhkuen. Onneksi välillä on pakkolepoa salista, vaikka ei kyllä yhtään huvittaisi lepopäiviä viettääkään. Siitäkin huolimatta, miten tärkeitä ne on, ei oikein innosta.

Viimeksi kirjoitin, että oli tulossa tylsä treeni, koska oli kaikki lempparit lepotauolla. No, tulihan siitäkin treenistä ihan kiva silti. Selkä-ojentaja-vatsat oli suurimmaksi osaksi treenissä. Sterlingissä kokeilin irtokahvojen käyttöä. Vinkin löysin jostakin somen ihmeellisestä maailmasta. Itse olen manannut sterlinkiä, koska se on tehty pitkille ja pitkäkätisille ihmisille eli ei siis minulle. Kovasti kyllä tykkään laitetta käyttää, koska sillä saa aika mukavan tuntuman selkään, vaikka kahvat ovatkin liian leveällä otteella. Irtokahvat toimi aika hyvin. Otin siis sellaiset irtokahvat mitä käyttäisin ristikkäistaljassakin.

Sunnuntai-iltana pääsin monen monen päivän salitauon jälkeen salille. Melkein kolme kokonaista salivapaata oli siis ja kyllä oli tympeää. Mavea ensimmäiseksi tottamooses! Tein nopeammat lämmittelypainot; 30 kiloa, 50 kiloa ja sitten itse treeniin. Laitoin levypainojen väliin pikkuruiset levypainot, jotta painoja on helpompi tangosta irrotella. Niistä tulikin sitten pikkiriikkisen painoa lisää tavallisiin painoihin. Sainkin ennätyksen "varusteettomassa mavessa", josta siis tuli vetäistyä 72,5 kiloa plus tietenkin tanko, jonka lasken aina nolla-kiloiseksi. Kämmenet meni heti ruvelle tämän noston jälkeen, vaikka muuten tuntui suhteellisen kevyeltä. Ajattelin, että helposti nousee kymmenen kiloa lisää tafferit käsissä. No, ei noussut. Jostain syystä taffereiden kiepsuttelu saa pakan sekoamaan ja tekniikasta tulee huono. Huomasin heti noston alussa, että nyt lähtee väärällä tekniikalla ja tiputin tangon heti käsistä. Mieluiten nostaisin paljain käsin, mutta puristusvoimat ei vaan riitä. Kokeilin sitten nostaa taffereilla 77,5 kiloa, minkä olisi pitänyt mennä helposti, mutta jostain syystä ei noussut. Lopuksi päätin saada vielä kevyellä painolla yhden hyvän noston ja saisi olla mave siinä. Sain sitten tuon saman 72,5 kiloa taffereiden kanssa nostettua minkä sain paljain käsin ensin nostettua. Jäi vähän kakka maku suuhun, mutta ei aina suju niin kuin strömsöössä. Eikä pitäisi monen vapaan jälkeen heti rynnätä isojen rautojen kimppuun.

Tempausvaloja valailin sitten. Ensimmäisen kerran tangon kanssa ja ajatus oli "ass in the grass" eli ei mitään puolikyykkyä vaan kunnon kyykkyyn. Alaselän liikkuvuus tuntui olevan surkeaa ja oli kyllä hankala saada tangon paikka hyväksi koko kyykkäyksen ajan. Varsinkin alhaalta noustessa tankoa ei tekisi mieli viedä niin taakse kuin olisi tarvis... No, treeniä vaan niin kyllä se uskallus siitä.

Hackissa tuli tehtyä syväkyykystä räjähtävää nousua ja kyllä otti kintuille se homma. Mutta siinäkin oli tuo persus ruohikkoon-meininki. Samoin oli jalkaprässissä. En ole pitkään aikaan prässiä tehnyt, koska takakyykkyä olen tahkonnut yleensä mave-treeneissä. Jalkaprässissä on helpompi hallita alaselkää, koska koko ajan tuntee, että selkä pysyy kiinni nojassa. Takakyykyssä taas ei yhtään tiedä mitä se selkä tekee siellä takana. Kaipa se siellä mukana jossakin aina on...

Takareisi on kyllä vieläkin superheikko limapussin tulehduksen jälkeen. Edelleenkään en voi istua jalkojen päällä maassa, koska takareisi on niin kipeä. Jos hetken istun niin, en pääse hetkeen kävelemään kunnolla ja takareiteen jää ikävä tunne pitkäksi aikaa. Mahtaakohan limapussi olla vieläkään ihan parantunut...

Maanantaina oli "ojentajantappo"-treeni ja tietenkin sotilaspenkki. Soltussa tuli ennätys; 22,5 kiloa. Se on hurjat 2,5 kiloa eli 1,25 kiloa per tangon pääty... Joten ei mikään hurja nousu, mutta silti. Töissä lähenevä pakkorokotus aiheuttaa kyllä sellaista driveä salillekin, että nousee varmaan kohta koko kroppani ilmaan ennen kuin rokotukset on otettu ja kuolo korjaa jonnekin pedin pohjalle. No, sitä odotellessa treenataan hulluna.

Ojentajat tuli "tapettua" ranskalaisella punnerruksella, jonka tein superina penkillä maaten vipunostojen kanssa. Sen jälkeen oli hyvä kokeilla superina perus-ylätalja ojentajille + alatalja haballe yhdistelmää ja vielä penkiltä dippiä viimeisillä ojentajien rippeillä. Habaa kovisteltiin sitten vielä hammerkäännöillä. Lopuksi pakollinen vatsalihastreeni ja aiheena hitaat istumaannousut.

Kaikenlaista aina hukkaan, ja tällä erää hukkasin piponi. Etsin kaikki mahdolliset paikat ja lopulta oli pakko lähteä pipotta. Kaupan kautta ja sitten kotiin. Kotona huomasin takkia naulakkoon laittaessa, että pipohan oli hupussa mytyssä. :D

Pimiää lenkillä

Pimiää salilta lähtiessä

Tempaushan melkein jo sujuu!

Mavessa sain pitkästä aikaa 80 kiloa lastata tankoon ja nousihan se. Olisikohan siitä jo kuukausi, kun viimeksi nousi se 80 kiloa ja se oli ensimmäinen kerta. Tässä viikon sisällä se 80 kiloa on noussut jo kolmesti. Osasyynä on ollut kiire. Menin salille ennen aamuvuoroa viiden aikoihin ja ei ollut aikaa tehdä mitään kahden tunnin treeniä, joten tein tavallisen lämmittelyn jälkeen vähemmän lämmittelypainoja mavessa ja sieltähän se 80 kiloakin nousi. Varmaan siksi, ettei lihakset ollut ihan loppuun kulutettuna ennen sitä maksimipainoa. Kovasti jo alkaa siintämään taivaanrannassa sata kiloa (plus tietty se tanko, mutta ei tangon painoa lasketa miksikään).

Sotilaspenkissä ei ole päästy eteenpäin, ei sitten millään. Tosin sillä 20 kilolla saan tehtyä kolmen sarjan, joten varmasti ainakin se 25 kiloa menisi ihan hyvin. Jos olisi varmistaja, niin varmasti kokeilisin heti.

Tiistain yläkroppatreeni oli kyllä sellainen tappotreeni, ettei rintalihakset ole vieläkään täysin palautuneet (nyt siis torstai). Tänään ei sitten vielä tehdä sotilaspenkkiä salilla. Vinopenkin teen sotilaspenkin jälkeen ja siihen ei aina hirveästi ole enää paukkuja jäljellä. Jokin kaunis päivä teen vinopenkin ensin. Vaikka paukut noiden kahden liikkeen jälkeen on aika nollissa niin silti olisin halunnut ristikkäistaljalla vielä kuluttamaan loputkin mehut, mutta senioreilla oli juuri kuntopiiri ja ristikkäistaljan toinen talja oli varattu. Tein sitten vipunostoa penkillä maaten ja kyllä tutisi.
Ojentajat vielä päälle parilla liikkeellä ja vatsat sitten loppuun. Jossakin välissä tein hauista ihan vain ojentajan kanssa superina, jotta sain jonkinmoisen tauon ojentajille. Taukojen pitäminen salilla ei ole vahvin puoleni, mutta sitä on opeteltu erityisesti maven osalta.

Mavea ja tempausta tuli tehtyä eilen. Tempuksessa koin ahaa-elämyksen; sain vihdoin lantion työnnöstä tarpeeksi napakan, jotta tanko oikeasti lähtee siitä liikkeelle ja hoksasin, että tällöin täytyy tarkemmin ohjata käsillä tangon suunta ylöspäin. Muutenhan tanko lähtisi suoraa eteenpäin eikä sinne alle pääsisi millään. Allepudotus menee kyllä todella hitaasti, mutta se johtuu siitä, etten pysty vielä keskittymään kuin osaan asioista kerralla, koska oikein mikään ei vielä tempauksessa tule automaattisesti. Siinä on niin monta liikkuvaa osaa, jotka täytyy tehdä yhtä aikaa. Yläasentoon olen tyytyväinen; saan käsivarret lukittua suoraksi nyt, kun uskallan viedä tangon tarpeeksi taakse.

Nyt pitää keskittyä siihen allemenoon kunnolla. Harjoittelen sitä ihan vain harjanvarren kanssa, jotta siitä tulisi enemmän automaattinen liike.

Selän osalta ylätalja lapiokahvalla alkaa olla ehdoton suosikkini. Painoa siihen saa useimmiten lisätä.

Tänään on vuorossa vähän tylsempi treeni, koska mave, tempaus ja sotilaspenkki on nyt levossa. No, ihan mukavan treenin sitä useimmiten saa, vaikka lempiliikkeet on lepotaukoa pitämässä.

Itsellä tavoitteena ei koskaan ole ollut lihasmassan kasvatus, vaan voiman lisääminen noihin lempiliikkeisiin ja keskivartalon voimistaminen. Nyt kyllä on enemmän ajatellut ravitsemuspuolta, koska en koskaan saa sitä sataa mavessa, jos lihasta ei sinne selkään kehity...En ole aiheeseen ihan tarkasti kuitenkaan perehtynyt. Sen verran yritän saada aikaiseksi, että syön mahdollisimman pian treenin jälkeen ja pyrin saamaan tarpeeksi proteiinia ja hiilareita. Syön myös mahdollisimman puhtaasti ja vältän eineksiä sun muuta pidemmälle jalostettua tuotetta.

Töihin ostin härkis-einestä. Koftahärkispullat olivat ihanan tulisia ja tuo kookoskermakastike oli aivan taivaallisen hyvää. En juuri koskaan tee minkäänlaista kastiketta, paitsi tomaatti-papu-kikherne-tyylisiä missä ei kermaa ole nähtykään. Kasviksia laitoin tuohon einekseen lisäksi, koska kasviksia syön todella paljon ja niitä pitää olla joka ruualla.

Salilla ja kotona

Tänään oli vähänlaisesti aikaa, koska pojan kanssa oltiin aamupäivällä hammaslääkärissä. Sopivasti kuitenkin oli aikaa kotitreenille ja mukavasti kulkikin. Vaihtelu virkistää. 

Juoksumatolla tein alkuun ja loppuun kilometrit alle ja päälle. Kahvakuulat sai kyytiä yhden jalan mavessa, jossa mukavasti kehittyy tasapainokin. Myös rinnalleveto-kyykky-pystypunnerrus-kombo tuli tehtyä kymmenen toiston sarjoina kolmisen kertaa. Perinteiset dippi ja punnerrukset tuli tehtyä myös ja keksin tehdä kahvakuulalla ranskalaista punnerrusta sänkyä penkkinä käyttäen. 

Sumokyykkyä ja askelkyykkyä kahvakuulilla ja sivukyykkyä ilman. Hiki tuli ja mukavaa oli. 

Eilen ehdin salille ja ensimmäistä kertaa ei kyllä yhtään meinannut huvittaa. Etenkin takakyykkyä tehdessä meinasi kuvottaa, koska tankoa oli jostakin syystä rasvattu jollakin millä lie telaketjuöljyllä. Hyi, kristus sitä lemua! Sain sitten kumminkin ennätyksen, vaikka painoja ei tullut lisää, mutta toistoja sen sijaan kyllä. 

Lemun lisäksi salilla oli niin paljon senioreita ja ensimmäistä kertaa meteli oli aivan korvia huumaava. Laitoin musiikit korviin ihan täysille ja silti kuului kamala puheensorina. Salilla mikään muu ääni ei kyllä häiritse, paitsi tarpeeton puheensorina. Salilla treenataan, ei juoruta. 

Sotilaspenkissä sain kans ennätyksen ja juurikin toistomäärissä. Hauis tuntui repeävän viimeisessä toistossa, mutta kyllä sen jälkeen sai tehtyä vielä tempausta ja pystypunnerrusta, joten ei revennytkään. Vähän vielä vatsoja, olkapäitä ja pohkeita ja sai lähteä hakemaan poikaa koulusta. 

Pohkeista näpsäisin tänään kuvan ihan vain "ennen"-kuvia varten. Saa nähdä koska sitten saisi "jälkeen"-kuvan. Kuvat taas perinteisesti loppuun, sillä niiden kanssa on ongelmia täällä bloggerissa. 

Ärsyttävä tukka kasvaa liian nopeasti

Kiva treeni oli

Sennulauma lähti - hiljaisuus saapui

Pohkeet vuosimallia 2018

Tempaustreenistä mifuun

Tämä viikko on ollut ns. kevennysviikko Prove-treeneistä, joten on ollut vapaat kädet treenata tai olla treenaamatta. 

Tempauksen tekniikkaa olen treenannut kaksi kertaa tällä viikolla. Tekniikkaa on tullut treenattua kyllä ahkerasti koko syksyn pelkällä tangolla ja tällä viikolla lisäsin sitten lopulta vähän painoa. Vitoset kumpaankin päähän ja johan helpottui oikean liikeradan löytyminen. Muuten sujuu ihan hyvin, mutta jotenkin se kyykky jää liian ylös. Tempauksessa on niin monta juttua mitä pitää saada yhtä aikaa tehtyä ja ne asiat pitäisi kaikki tulla automaattisesti. Siksi sitä tekniikkaa treenataankin, että kaikki sujuisi ja voisi lopulta lisätä kuormaa tankoon. Voi että sitä tunnetta, kun yhtäkkiä kaikki sujuukin hyvin. Seuraavalla kerralla sitten taas voi olla aluksi sähellystä. Niin kuin tällä viikolla toisen kerran tempaustreeniä tehdessä... Tekniikan jälkeen latasin kympit kumpaankin päähän, koska unohdin, etten ole vielä kympeillä tempausta tehnyt. Ensimmäinen tempaus sujui melko hyvin, mutta se kyykky taas jäi puolitiehen. Toisella tempauksella kesken kaiken hoksasin, että viimeksihän laitoin vitoset ja tempaus hajosi atomeiksi. Sain onneksi tangon hallitusti alas. 

Se on kyllä kummallista miten kevyehkösti se tanko nousee, kunhan ei tajua miten paljon lastia on. Joskus mavessakin olen luullut nostavani seitsemääkymmentä ja sitten noston jälkeen huomannut, että siinähän olikin kahdeksankymmentä. Ei nouse 80 kiloa, jos sen tietää siinä olevan. Mavessa olenkin jymähtänyt 70-75 kiloon nyt prove-treenin alettua. 80 kiloakin on mennyt, kunhan olen kahdesti viikossa mavea tehnyt. Nyt tulee mavetettua vain kerran viikossa. Samoin tempausta tulee tehtyä vain kerran viikossa. No, viiden viikon päästä siirryn taas omaan treeniin ja provesta olen jo saanut ihan hyviä juttuja mukaan omaan treeniini.

Tempauksesta vielä sen verran, että himmailen tangon laskussa oikealla reidellä ja mukavasti on mustelmia reisi täynnä aina tempauksen tekniikkatreenin jälkeen. Pitää oppia tällaisesta pois ennen kuin on enemmän lastia tangossa. Pystypunnerruksesta osaan kyllä hallitusti "tiputtaa" tangon niin, ettei tanko osu reisiin ja se ei kuitenkaan kolise lattiaan. 

Torstaina oli vapaapäivä, mutta odottelin nuohoojaa saapuvaksi, joten en päässyt salille. Tein sitten kotitreeniä nuohoojaa odotellessa sillä välin, kun poika oli koulussa. Kotoa löytyy juoksumatto, neljän kilon käsipainot ja 8 kilon kahvakuulia kaksi kappaletta. Käsipainot saisi olla raskaammat, mutta vipunostoa niilläkin voi tehdä ihan mukavasti. Kahvakuulilla saa hyvän yhden jalan maven tehtyä, kunhan toistoja on enemmän. Myös jonkinmoista etukyykkyä kahvakuulat rinnalla pystyy tekemään. Tietty oman kehon painolla saa jo tehtyä vaikka minkälaisen supertreenin. Pistoolikyykkyä harjoittelin ja se oli kyllä aikamoista äheltämistä. Dippiä, vatsarutistuksia ja punnerruksia sitten vielä loppuun. 

Perjantaina ennen iltavuoroa tein sellaisenkin selkä-rinta-treenin, että iltavuorossa kyllä tuntui. Sotilaspenkkiä, vinopenkkiä ja muutama muu rintalihasliike tuli tehtyä. Selkälihaksia tein ylätaljalla lapiokahvalla, alataljalla, sterlingiä ja sitten vielä selkäojennusta viiden ja kymmenen kilon lisäpainolla. Selkäojennuksessa toinen polvi yliojentuu kurjasti ja yritän välttää pitkiä aikoja siinä telineessä. Mieluummin teen vähemmän toistoja lisäpainoilla, jolloin polvi ei ole yliojentuneena niin pitkää aikaa. 

Toisella kertaa tempaustreenin jälkeen tein hackkyykkyä räjähtävällä nousulla 90 kiloon saakka. Alkoi kyllä räjähtävyys olla hieman mikroskooppista viimeisissä toistoissa. Sitten syviä kyykkyjä tuli tehtyä loput hackissa. 

Valakyykkyä ihan tavallisella jumppakepillä koitin tehdä joka välissä, kun oli puolta minuuttia pidempi palautus. Palautusvälit on usein todella lyhyet, koska en jaksa olla tekemättä mitään. Valakyykyssä taas tuntuu, että selän liikkuvuus ei ole niin hyvä kuin pitäisi. Tuntuu, että pikkuhiljaa valakyykyillä, scorpionilla ja muilla selän liikkuvuutta lisäävillä liikkeillä paranee... Selän liikkuvuus on ihan hyvä taaksepäin, mutta sitten selän pystyasennossa pitäminen kyykyssä on haastavaa. 

Smithissä vielä sumokyykkyä mahdollisimman alas ja muutama muu juttu ennen corejuttuja. Kokeilin korkeasta lankkupidosta tehdä sellaista sivukävelyä lankkuasennossa. Se oli haastavaa, mutta tosi hyvä liike. Jostakin tube-videosta sen otin testiin. Istumaannousuja ja tuota sivukävelyä lankkuna tein supersarjoina. 

Tänään sitten olin heti aamulla salilla. Vapaapäivän etuja. Eilen (lauantaina) oli aamuvuoro ja usein töitä on joko koko viikonloppu tai sitten koko viikonloppu on vapaa. Nyt oli tällainen osa-työ-viikonloppu siis. 

Maven vuoro oli tänään ja voi kuinka sitä rakastankaan. Mave on vain parasta. Vähän jo harmitti, että seitsemänkymmentä ei noussut kuin kahteen kertaan peräkkäin ja pienen tauon jälkeen toiset kaksi. Olin elätellyt toivoa, että jospa se 75 ainakin menisi nyt. Itsellä on noissa raskaissa liikkeissä periaatteena, että jos nousee vain kaksi kertaa niin seuraavaa painoa ei edes kokeilla. Ei mavessa se viisi kiloa paljoa paina, mutta silti. Loukkaantumisriski mavessa on suurempi, etenkin jos on jo toistoja alla ja alkaa lihakset väsyä. Tekniikkahan siinä kärsii, jos väkisin runttaa menemään ja sitten voi mennä selkä muusiksi. 

Takareittä tein pitkästä aikaa ihan takareisikoneessa. Takareiden limapussin tulehdus vaikuttaa menneen kutakuinkin ohi, mutta takareiden voimat ei kyllä ole läheskään samalla tasolla kuin keväällä. Teinkin sitten omasta tyylistäni poiketen maltillisilla painoilla ja enemmän toistoja. Hermotusta täytyy saada parannettua ennen kuin lisään kovasti painoja. 

Ojentajaa ja hauista tein taljassa superina, joka sekin on yksi lempitreenini käsivarsille. Hammeria mutkatangolla tuli ähellettyä heti perään, vaikka hauikset meinas, että jokohan se treeni olisi siinä. Vipunostot käsipainoilla sitten lopuksi ennen vatsalihastreeniä. 

Kokeilin vatsalihasliikettä alataljalla ja jumppapallolla. Tämäkin napattu jostakin tubevideosta vatsalihasjuttuja etsiessäni. Oli kyllä alkuun vaikea hahmottaa missä kohtaa jumppapallon pitäisi olla ja sitten vielä saada narut käsiin sieltä lattialta. Näytin ehkä siltä, että olen selälleen kupsahtanut sarvikuonokas, joka vimmatusti sätkien yrittää takaisin oikein päin. (Sarvikuonokas on iso kovakuoriainen joka on kivannäköinen otus, kannattaa guugeloida, jos ei ole tuttu ötökkä se.)

Tuo jumppapallo-liike oli kyllä supertehokas. Lankkua tein sitten 50 sekunnin pätkissä kolme kertaa peräjälkeen. Sitten vielä yksi vatsalihasliike loppuun (jonka nimeä en tiedä). 

Kuvat tulee nyt tänne ihan loppuun, koska joka kerta, kun yritän kirjoittaa kuvien väliin jotakin (muuta kuin kuvatekstiä), katoaa kuvat, teksit ja kaikki. Jää vain tyhjä sivu jäljelle. Onneksi sen saa kumottua ja teksi palaa takaisin. Aiemmin olen tehnyt niin, että ennen kuin kirjoitan kuvien väliin, tallennan luonnoksen, poistun, tulen takaisin ja muokkaan luonnosta. Jos haluan sitten seuraavan kuvan väliin jotakin kirjoittaa niin sama rulianssi uudelleen. Eli kuvat tulee siis näin tekstin perään tästä eteenpäin. 

Kotitreeniä

Nuohouksen jälkeen

Välillä musiikkia salilla

Todellakin! Yksi ei koskaan riitä.

Ei mahtunut tämä paita viime talvena vielä päälle

Mifu-suikaleita ym. lounaaksi

Musiikkia salilla pitkästä aikaa

Kuulokkeet pääsivät salille lauantaina ensimmäistä kertaa. Hommasin ne siis siksi, koska välillä salilla on ollut puheensorinaa, joka jostakin syystä häiritsee keskittymistäni. Radio tai telkkari ei niin haittaa taustahälynä kuitenkaan. Joskus vuosi sitten pidin kuulokkeita ja vanhaa mp3-soitinta salilla mukana, mutta jossakin vaiheessa se jäi pois enkä musiikkia kaivannutkaan. 

Kuulokkeet pysyivät hyvin menossa mukana. Harjoittelin tempauksen tekniikkaa alkulämmittelyjen jälkeen. Räjähtävyys puuttui aluksi täysin eikä kyykkykään vaikuttanut kyykyltä. Kuvasin sitten pienen videonpätkän, jotta näen paremmin mitä korjata. Videon katsomisen jälkeen sujui paremmin.

Kuulokkeet menossa mukana

Maastaveto oli seuraavana vuorossa. Jälleen nousi vain 70 kiloa ja sekin vain kahteen kertaan. En tiedä mikä tässä mavessa nyt oikein tökkii, kun on menty kymmenen kiloa alaspäin. Sama homma penkissä, vaikka siinä ei ole menty takapakkia niin ei kyllä edettykään mihinkään. Penkissä selvästi vikana on se, etten luota räkkiin, että se tosiaan ottaa tangon vastaan, jos ei voimat riitä, joten nostan varoiksi kevyempiä painoja, mitä varmasti saan ylös nelisen kertaa. Viimeinen nosto on sitten sellainen, että alkaa vähän tuntua, että seuraava ei ehkä menisi ja en edes kokeile. 

Kulmasoutuun sain viisi kiloa lisätä maksimista, mihin olen tyytyväinen. 

Ylätalja lapiokahvalla, siihen kymmenen kiloa lisää, vaikka toistoja ei mennyt kuin viitisen. Näissä ylätaljoissa on kyllä tekniikka kesän aikana kehittynyt. Jokin youtuben video selkäliikkeistä avasi kyllä näissä tekniikkaa hirmuisen paljon. 

Jalkaprässiä otin sitten extrana ja siinä en tavoitellut mitään maksimia. Mukavasti soi jokin biisi, missä laulettiin jostakin "get up, get down like there´s no tomorrow.." ja niinhän se meni up and down. :D 

Vatsarutistukset ja "supermiesliike" superina tuli sitten ähkittyä isossa salilla ja niihin tuli kyllä useampi toisto kumpaankin lisää. 

Perjantaina ostin alkoholittoman siiderin. Huomasin sitten, että eihän täältä löydy minkäänlaista pullonavaajaa... No, kaikenmoiset tongit ja sivuleikkurit auttoivat korkin auki (niin kuin kuvasta näkyy) ja korkin alta paljastui viisaus. 

Pinaattia, kikherne-kukkakaali-härkis-nuudeli-sotku