Hienosti taas Blogger toimii, enkä saa tekstiä sinne minne haluan muuta kuin linkkinä. Oh dear, minkäs teet, ellei sitten muuta bloginsa johonkin muuhun alustaan.
No, vaikak kuvat ovat sikin sokin, niin oli pakko laittaa habakuvaa kesältä ja eiliseltä. Suurin piirtein kuusi kuukautta on kuvien välissä aikaa kulunut. Vaikka en treenaa pelkästään lihasmassan kasvatus mielessäni, on silti mukava vertailla onko kehitystä tapahtunut. Jossakin välissä tuntui, että haba on pienentynyt, mutta hoksasin, että ehkä se olkapää on saanut massaa ja siksi haba näyttää pienemmältä. Tosin en habaa treenaa juuri koskaan, paitsi ojentajaa treenatessa, jotta jaksan pitää sarjojen välisen tauon. Tauko tulee siitä habatreenistä sitten. Forkkuja en treenaa oikeastaan koskaan, mutta kaikesta tangon veivaamisesta tuntuu, että sinnekin on vähän jotakin tullut.
No, vertailut sikseen. Sillä ei ole mitään väliä miltä on joskus näyttänyt, kun nyt on suuntana vain eteenpäin.
Eilen tuli tehtyä sitten Rintama-treeni B. Se sisälsi maastavetoa tempausotteella, joka on ihan uusi liike itselleni. Se tuntuikin heti siltä, että tanko sai olla se 50 prosenttia maksimista ja kymppimaksimipainoksi kokeilin kymppiä eli yhteensä painoa oli 30 kiloa. Kyllä sitä neljättä sarjaa sai jo tekemällä tehdä ja meinasi usko loppua ihan alkutekijöissä jo, mutta tiukat taistelut sitten kävin pääkoppani kanssa ja sain sarjan päätökseen. Kyllä noissa työsarjoissa se 90 sekunnin tauko tuntui lyhyeltä. Huh ja puh.
On kyllä todella hankala arvioida minkälaista painoa jaksaa veivata kymmenen kertaa ja vielä neljään sarjaan. No, ensimmäiset rintamatreenit vasta tehty. Kun saa ensimmäisen kierroksen treeniä tehtyä, niin seuraavalle kerralle voi kokeilla lisätä hieman painoa. Nyt kyllä tuntuu, etten koskaan saa tuota kolmeakymmentä enempää. En varmasti, vaikka puoli vuotta sitä veivaisin.
Seuraava liike oli maljakyykky, jossa sekunnin pysäytys ala-asennossa. Taas pähkäilin painojen kanssa. Lämmittelypainoiksi otin kasin ja kympin. Ohjelmaa läpikäydessä viime torstaina tuntui 15 kiloa aika hyvältä painolta, mutta sitä veivasin siellä vain kokeeksi - en neljääkymmentä kertaa.
Työsarjaa meinasin ensin kokeilla 14 kilolla, mutta päädyin 12:sta kilon kahvakuulaan. Se oli parempi valinta, sillä toinen sarja alkoi jo hapottaa kinttuja. Kolmas sarja meni taistellen ja neljäs sitten jäi kahdeksaan toistoon. Ei voinut mitään. Viimeiset kolme toistoa oli jo kamalan huonolla tekniikalla tehtyjä räpellyksiä, että hyvä että se sarja jäi siihen. Huomasinkin sitten lopuksi, että niitähän piti tehdä vain kolme sarjaa.
Syketreenit vetäydyin tekemään isoon tyhjään saliin, sillä salilla oli aika paljon tunkua vapaiden painojen puolella. Yleensä siellä saa melkein yksin häärätä.
Syketreeniä sai valita kahdesta jäljellä olevasta ja valitsin sen, mitä en aattona pystynyt tehdä eli syketreeni kakkosen, jossa on boxihypyt ja man maker. Otin kahdeksan kilon puntit mukaan ja laitoin jumppa-alustan niiden alle, ettei sählykentän lattia kärsi. Epäilin vahvasti pysyykö pyöreät puntit paikallaan, kun niiden päällä on punnerrusasennossa. Kokeilin ja vähän huteran oloista oli, vaikka ei ne puntit mihinkään alkaneet pyöriäkään. Rintamalla puntit on kulmikkaita ja ne tuntui kyllä tukevimmilta. Tai ehkä se on vain jokin psykologinen juttu se.
No, boxeista valitsin sen suurimman mihin vielä pääsen hyppimään. Boxihyppyjä 15 ja man makeria 5 kertaa. Oli siinä kyllä sykettä kerrakseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti