Miten epilepsia vaikuttaa elämääni?

Miten epilepsia on vaikuttanut elämääni? Tätä kysymystä pohdiskelen tässä postauksessa. Olen elänyt käskynkkää epilepsian kanssa koko elämäni, vaikka diagnoosin sain vasta pari vuotta sitten 31-vuotislahjakseni. Samalla sain kohtausten estolääkityksen, joka aluksi oli Tegretolia, joka tuhosi valkosoluni, joten vaihdettiin se sitten viime hetkillä Keppraan. Keppra aiheutti aluksi jumalatonta väsymystä ja aivosumun-tyyppistä olotilaa, mutta pahin tokkura meni puolessa vuodessa ohi. 

Treeniin epilepsia ei ole tuntunut vaikuttavan mitenkään. Tosin eipä siihen minkäänlaista vertailupohjaa ole, sillä en todellakaan treenannut yhtään mitään ennen diagnoosia enkä vielä hetkeen sen jälkeenkään. Treenissä en ota epilepsiaa mitenkään huomioon. En tee kevyempiä treenejä sen takia, koska en keksi mitään syytä miksi antaisin sairauteni vaikuttaa treenin tehokkuuteen. 

Diagnoosin jälkeen jossakin vaiheessa tykkäsin pitkistä kävelylenkeistä metsässä. Sen verran varauduin, että pidin puhelinta aina mukana. Tykkäsin, ja tykkään edelleen, kulkea mahdollisimman pieniä polkuja. Lenkkeily teitä pitkin on tylsää, mutta metsän kätköissä mukavaa. Samalla saa nauttia luonnosta ja joskus löytää uusia lenkkipolkujakin. 

En tiedä miten treenaisin ilman joka päiväistä lääkitystäni. Olisiko minulla enemmän virtaa? Kehittyisinkö nopeammin? No, mitäpäs tuollaisia on järkeä edes miettiä, koska siihen ei kukaan osaa antaa vastausta. Ja mitä sillä vastauksella tekisin edes? Näillä mennään ja mennään sitten niin sata lasissa kuin vain pystyn. 

Itsellä on asiat siitä onnellisesti, että epilepsiani ei ole kovin aggressiivista sorttia. Kun kohtaus sitten iskee, niin se on raju, mutta niitä tuli ennen lääkitystä todella harvakseltaan ja nyt uskon ja luotan siihen, että lääkitys pitää nekin harvat kohtaukset poissa.

Ajokorttihan oli vuoden poliisin hyllyssä ja vielä kaksi viikkoa yliaikaa, koska neuron lausunnolla kesti saapua niin älyttömän kauan. Se oli pitkä kaksi viikkoinen, koska sitä korttia täällä keskellä erämaata tarvitsee välttämättä, jos aikoo käydä töissä.

Vuoden välein olen käynyt vuosikontrollissa. Keppraa syödessä ei tarvitse ottaa pitoisuuskokeita, koska keho ei samallalailla totu lääkeaineeseen ja tule sille "immuuniksi" niin kuin moniin muihin lääkkeisiin tulee. Pitoisuuskokeita otetaan Keppraa käyttäviltä vain, jos lääkäri epäilee, ettei lääkkeitä ota säännöllisesti tai on jokin muu lääkitys tms. joka vaikuttaisi lääkkeen imeytymiseen.

Ensimmäisessä vuosikontrollissa sain ensitietoa epilepsiasta ja vihkosen, missä oli mm. tuo "shokkivaihe". Itse otin diagnoosin lähinnä helpottuneena vastaan, sillä tiesin jo aikoja sitten, että epilepsian kanssa käsikynkkää mennään ja on vain ajan kysymys, mikä kohtaukset laukaisee. Itsellä se laukaiseva tekijä oli ensimmäinen yövuoro opiskellessani lähihoitajaksi.

En osaa oikein stressata sitäkään, että jos tulee kohtaus joskus ja taas menee kortti. No, sitten vuokraan asunnon läheltä työpaikkaani ja taloni saa jäädä koristamaan Nopankylää. Kohtauksille ei voi yhtään mitään muuta kuin välttää laukaisevia tekijöitä; itsellä se tarkoittaa ehdotonta yövuoroista kieltäytymistä, sekä valvomisen välttämistä ja tietty terveellisiä elämäntapoja. Aika säännöllistä elämää olen viettänytkin tässä viimeisien vuosien aikana. Alkoholin jätin kokonaan pois ennen diagnoosia, koska se oli aivan turha piriste, joka enemmänkin vain väsytti.

Adrenaliinia saatu ja keuhkokuviin menossa allergisen reaktion takia

Diagnoosia pukkas

Epilepsialiitosta tilasin näitä silikonisia rannekkeita, sillä inhoan koruja. Metallinen olisi kamala pitää ranteessa, vaikka ensimmäinen kommentti olikin, että "eihän kukaan tuota tiedä mikä se on". No, ehkä sellainen joka ei osaa lukea ei huomaa tuon olevan epilepsiaranneke. Perinteinen metallinen on ehkä vanhemman väestön silmissä parempi tunnusmerkki, mutta kyllä nuorempi sukupolvi käyttää tällaisia mieluummin.

Dosettina käytän tuollaista viikko-dosettia, jossa on yksi luukku per päivä. Keppraa otan yhden tabletin aamulla ja kaksi illalla. Dosetista osaan kyllä päätellä onko siellä vielä aamulääkekin, jos lokerossa on kolme tablettia vielä jäljellä. Ilman dosettia olisin monet kerrat ottanut joko tuplat tai jättänyt kokonaan jonkun lääkkeen väliin, sillä lääkkeiden otto tulee niin automaattisesti, etten sitä enää muista tehneeni. Dosetista on helppo tarkistaa onko se lääke nyt sitten otettu.

Burbee, boxit ja muut kivat kaverit

Burbeet tuli tutuksi keväällä, kun ensimmäisen pt:n valmennustunnin otin. En ollut kuvitellutkaan, että olisin vielä siinä vaiheessa, että alan burbeeta vetämään. No, ne jäi ohjelmistoon kyllä pysyvästi.

Alkulämmittelyissä viime viikolla kokeilin tehdä burbee 180 astetta - pieni boxi, isompi boxi-hyppyjä-yhdistelmää. Eli tuossa burbeessa ylösloikan aikana pyörähdetään 180 astetta ja tehdään burbee. Tein kymmenen näitä, sitten kymmenen pikku-boxi-hyppyä ja lopuksi isompi boxi-hyppyjä viisi. Näitä kolme kierrosta niin johan oli lämmin. Ensin tietysti olin mennyt crosstrainerilla viisi minuuttia.

Toinen viikon sisällä oleva alkulämmittely meni niin, että kaksi 20 kilon kahvakuulaa kätösiin ja farmikävelyä salin päästä päähän, heti perään burbeita se kymmenen kappaletta ja sama alusta kolmeen kertaan. Tulevan tappo-työviikonlopun kunniaksi tein vielä neljännen kierroksen.

Itse treeneistä kirjoitinkin jo sotilaspenkki-treenipäivistä jotakin. Tuli tehtyä olkapää-ojentaja-treeniä ja kokeiltua meneekö takakyykky. Vasen polvi tuntui tosi löysältä sivusuuntaankin, koska sen kahdesti lyhyen ajan sisällä rusautin väärin päin töissä sängynlaitaa vasten. Polvi kesti takakyykyn, mutta jätin silti lämmittelypainoihin sen treenin, koska polvi tuntui niin löysältä, että se olisi saattanut pettää jossakin vaiheessa.

Vatsalihasjuttuja tein sillälailla, että "roikkuvatsat" (eli toes-to-bar-yritelmiä eli toisin sanoen polvien nostoa roikkuen) tein kahteen kertaan niin monta kuin jaksoin (ja se ei ole paljoa se) ja sen jälkeen superina supermiestä (joka on selkäliike) ja puolikkaita linkkuveitsiä. Vatsalihakset kyllä teki töitä tässä treenissä. Huh ja puh. Vatsalihakset oli vielä kahtena seuraavana päivänä kipeät alimpien kylkiluiden kohdalta. Enemmän vatsatreeniä täytyy kyllä tehdä...

Tempausta olen tehnyt kahteen kertaan viikon sisällä. Ensimmäinen "tempominen" sujui ihan mukavasti, kunhan muistin laittaa vasemman olkapään kuriin. Se itsepäinen olka yritti jäädä eteenpäin kiertyneeksi, joten tanko meinasi koko ajan kipata oikealle ja vielä sitäkin enemmän, kun vasen jalka ei ollut mukana myöskään vaan osui eri aikaan lattiaan tangon alle pudottautuessa. No, sain vasemman puolen sitten kuriin ja nuhteeseen ja kun kaikki pelitti samaan aikaan niin tuli ihan kivoja tempauksia aikaiseksi.

Polvikin oli taas jo palautunut, joten takakyykkyä persus-ruohikkoon-meiningillä ja sitäkin on tullut kolmeen otteeseen viikon sisään tehtyä salilla. Kyykkiä ei voi koskaan liikaa. Tosin vaisi joskus kyykätä etukyykkyä tai jotakin muuta...

Mavea on tehty kahteen kertaan myös. Kummallakin kerralla pakka on hajonnut heti, kun olen ottanut tafferit käyttöön. Koitin toisella kerralla ottaa tafferit jo sellaiseen puolikovaan nostoon, joka menee paljain käsin aika helposti. Taffereilla ei noussut. Taidan jättää tafferit hetkeksi jäähylle ja tehdä vain sellaiset nostot mitä paljain käsin lähtee..

Kokeilin pitkästä aikaa tehdä rinnallevedon ja siitä työnnön saksiin. Ihan kivasti sekin sujui, vaikka siinä tekniikka on kyllä aika kankeaa vielä. Sain huomata, että jos ei tanko kulje lähellä kehoa koko noston ajan, se kolahtaa ikävästi solisluihin ennen työntöä. Jalkojen asento saksissa on myös hakusessa, liian vähän, liian paljon? Liian sitä sun tätä. Pitää joskus ottaa video niin siitähän sen taas näkisi.

Boxihyppyjä tuli kokeiltua lisää maanantaina vapaapäivän kunniaksi. Otin sen pienen boxin, melko suuren boxin ja suuren suuren boxin. Mietin uskallanko yrittää siihen suureen. Se oli 15 senttiä korkeampi kuin se melko suuri. Pienellä on hyvä hypellä sellaisia napakoita ja nopeita hyppyjä. Keskikokoisella saa keskittyä jaloilla ponnistamiseen ja jalkojen nostoon hypyn aikana. Tuntuu, että menisi se korkeampikin, mutta kun seisoo korkean edessä ja arvioi kuinka kaukaa siihen kannattaisi hypätä ja saanko vedettyä jalat niin korkealle alleni niin... Ei, ei tällä erää. Kerätään siihen vielä rohkeutta. Tein sillä sitten alashyppyjä. Sekin tuntui aika isolta pudotukselta kyllä. No, vielä sen laatikon selätän!

Nyt olisi kaksi seuraavaa päivää luvassa iltavuoroa ja koska on arki, se tarkoittaa sitä, että aamupäivät kuluu salilla. Koitan suunnitella mitä nyt kannattaisi treenata nämä kaksi päivää. Sen jälkeen on pitkät kolme päivää salivapaata.

Hyvä kirja!

Suihku oli remontissa viikonlopun

Suurin, keskikokoinen, pieni

Sotilaspenkkiä

Tuosta vähän videota tämän aamun sotilaspenkin lämmittelyistä. Näköjään lämmittelypainoilla ojennan kädet liian suoriksi niin, että olkapää kääntyy eteenpäin ja tekee osan hommista.

Sotilaspenkkiä tein lauantaina 12 tunnin työpäivän jälkeen. Maksimeita hipoen meni, mutta vähemmän tein sarjoja, koska seuraavana aamuna töihin oli taas mentävä, vaikkakin oli lyhyempi päivä edessä.
Samalla kertaa tuli tehtyä ojentajatreeniä. "Ojentajantappaja" on ihan eri liike oikeasti mitä se minun treenivihossa on. Olen siis antanut ojentajantappajan yhden ylätaljalla ja köydellä tehtävälle ojentajaliikkeelle nimeksi. Ranskalaista punnerrusta kuuluu aina ojentajatreeniin myös ja sen tein superina vipunostot maaten penkillä kanssa. Dippiä sitten penkkiä vasten ihan lopuksi, jotta varmasti ojentajat on tiltissä.

Tänään sotilaspenkissä tuli otettua tuo video. Itseä lähinnä kiinnosti nostanko tankoa suoraa ylöspäin vai kaartaako se yläasentoa kohden sinne telineen suuntaan.

Superina tuli tehtyä kulmasoutu kränkky-tangolla ja samaisella tangolla pystypunnerrus. Muutamat painot sai tehdä kulmasoutua ja pystäriä vuoron perään. Sitten huomasi, ettei kyllä enempää painoa kannata pystäriin laittaa, joten jatkoin kulmasoutua sitten maksimipainoihin ja sen jälkeen jatkoin pystäreitä.

Olkapääliikkeitä tuli tehtyä sitten vielä käsipainoilla, alataljalla, ylätaljalla facepullina ja levypainoilla eteen.

Hauista scott-penkissä ja sitten pohkeet istuen tuli tehtyä lopuksi vielä. Alkoi kyllä jo kropassa tuntumaan, että kohta loppuu energiat. Usein näissä muutaman tunnin treeneissä alkaa heikottaa ja lihakset alkaa tutisemaan niin kuin sisäisesti, ja huomaa, että täytyy kohtapian saada murkinaa. Olisin jäänyt vielä hierontatuoliin löhöämään suihkun jälkeen, mutta oli pakko kirmata kauppaan. Ostin palautusjuomaksi Tehosportin suklaa+kreatiini-juoman. Sillä jaksoi kotiin asti ja iso lautasellinen palak paneeria oli lounaaksi. Nam!

Persus ruohikkoon ja muita touhuja.

Salilla on käyty taas intoa puhkuen. Onneksi välillä on pakkolepoa salista, vaikka ei kyllä yhtään huvittaisi lepopäiviä viettääkään. Siitäkin huolimatta, miten tärkeitä ne on, ei oikein innosta.

Viimeksi kirjoitin, että oli tulossa tylsä treeni, koska oli kaikki lempparit lepotauolla. No, tulihan siitäkin treenistä ihan kiva silti. Selkä-ojentaja-vatsat oli suurimmaksi osaksi treenissä. Sterlingissä kokeilin irtokahvojen käyttöä. Vinkin löysin jostakin somen ihmeellisestä maailmasta. Itse olen manannut sterlinkiä, koska se on tehty pitkille ja pitkäkätisille ihmisille eli ei siis minulle. Kovasti kyllä tykkään laitetta käyttää, koska sillä saa aika mukavan tuntuman selkään, vaikka kahvat ovatkin liian leveällä otteella. Irtokahvat toimi aika hyvin. Otin siis sellaiset irtokahvat mitä käyttäisin ristikkäistaljassakin.

Sunnuntai-iltana pääsin monen monen päivän salitauon jälkeen salille. Melkein kolme kokonaista salivapaata oli siis ja kyllä oli tympeää. Mavea ensimmäiseksi tottamooses! Tein nopeammat lämmittelypainot; 30 kiloa, 50 kiloa ja sitten itse treeniin. Laitoin levypainojen väliin pikkuruiset levypainot, jotta painoja on helpompi tangosta irrotella. Niistä tulikin sitten pikkiriikkisen painoa lisää tavallisiin painoihin. Sainkin ennätyksen "varusteettomassa mavessa", josta siis tuli vetäistyä 72,5 kiloa plus tietenkin tanko, jonka lasken aina nolla-kiloiseksi. Kämmenet meni heti ruvelle tämän noston jälkeen, vaikka muuten tuntui suhteellisen kevyeltä. Ajattelin, että helposti nousee kymmenen kiloa lisää tafferit käsissä. No, ei noussut. Jostain syystä taffereiden kiepsuttelu saa pakan sekoamaan ja tekniikasta tulee huono. Huomasin heti noston alussa, että nyt lähtee väärällä tekniikalla ja tiputin tangon heti käsistä. Mieluiten nostaisin paljain käsin, mutta puristusvoimat ei vaan riitä. Kokeilin sitten nostaa taffereilla 77,5 kiloa, minkä olisi pitänyt mennä helposti, mutta jostain syystä ei noussut. Lopuksi päätin saada vielä kevyellä painolla yhden hyvän noston ja saisi olla mave siinä. Sain sitten tuon saman 72,5 kiloa taffereiden kanssa nostettua minkä sain paljain käsin ensin nostettua. Jäi vähän kakka maku suuhun, mutta ei aina suju niin kuin strömsöössä. Eikä pitäisi monen vapaan jälkeen heti rynnätä isojen rautojen kimppuun.

Tempausvaloja valailin sitten. Ensimmäisen kerran tangon kanssa ja ajatus oli "ass in the grass" eli ei mitään puolikyykkyä vaan kunnon kyykkyyn. Alaselän liikkuvuus tuntui olevan surkeaa ja oli kyllä hankala saada tangon paikka hyväksi koko kyykkäyksen ajan. Varsinkin alhaalta noustessa tankoa ei tekisi mieli viedä niin taakse kuin olisi tarvis... No, treeniä vaan niin kyllä se uskallus siitä.

Hackissa tuli tehtyä syväkyykystä räjähtävää nousua ja kyllä otti kintuille se homma. Mutta siinäkin oli tuo persus ruohikkoon-meininki. Samoin oli jalkaprässissä. En ole pitkään aikaan prässiä tehnyt, koska takakyykkyä olen tahkonnut yleensä mave-treeneissä. Jalkaprässissä on helpompi hallita alaselkää, koska koko ajan tuntee, että selkä pysyy kiinni nojassa. Takakyykyssä taas ei yhtään tiedä mitä se selkä tekee siellä takana. Kaipa se siellä mukana jossakin aina on...

Takareisi on kyllä vieläkin superheikko limapussin tulehduksen jälkeen. Edelleenkään en voi istua jalkojen päällä maassa, koska takareisi on niin kipeä. Jos hetken istun niin, en pääse hetkeen kävelemään kunnolla ja takareiteen jää ikävä tunne pitkäksi aikaa. Mahtaakohan limapussi olla vieläkään ihan parantunut...

Maanantaina oli "ojentajantappo"-treeni ja tietenkin sotilaspenkki. Soltussa tuli ennätys; 22,5 kiloa. Se on hurjat 2,5 kiloa eli 1,25 kiloa per tangon pääty... Joten ei mikään hurja nousu, mutta silti. Töissä lähenevä pakkorokotus aiheuttaa kyllä sellaista driveä salillekin, että nousee varmaan kohta koko kroppani ilmaan ennen kuin rokotukset on otettu ja kuolo korjaa jonnekin pedin pohjalle. No, sitä odotellessa treenataan hulluna.

Ojentajat tuli "tapettua" ranskalaisella punnerruksella, jonka tein superina penkillä maaten vipunostojen kanssa. Sen jälkeen oli hyvä kokeilla superina perus-ylätalja ojentajille + alatalja haballe yhdistelmää ja vielä penkiltä dippiä viimeisillä ojentajien rippeillä. Habaa kovisteltiin sitten vielä hammerkäännöillä. Lopuksi pakollinen vatsalihastreeni ja aiheena hitaat istumaannousut.

Kaikenlaista aina hukkaan, ja tällä erää hukkasin piponi. Etsin kaikki mahdolliset paikat ja lopulta oli pakko lähteä pipotta. Kaupan kautta ja sitten kotiin. Kotona huomasin takkia naulakkoon laittaessa, että pipohan oli hupussa mytyssä. :D

Pimiää lenkillä

Pimiää salilta lähtiessä

Tempaushan melkein jo sujuu!

Mavessa sain pitkästä aikaa 80 kiloa lastata tankoon ja nousihan se. Olisikohan siitä jo kuukausi, kun viimeksi nousi se 80 kiloa ja se oli ensimmäinen kerta. Tässä viikon sisällä se 80 kiloa on noussut jo kolmesti. Osasyynä on ollut kiire. Menin salille ennen aamuvuoroa viiden aikoihin ja ei ollut aikaa tehdä mitään kahden tunnin treeniä, joten tein tavallisen lämmittelyn jälkeen vähemmän lämmittelypainoja mavessa ja sieltähän se 80 kiloakin nousi. Varmaan siksi, ettei lihakset ollut ihan loppuun kulutettuna ennen sitä maksimipainoa. Kovasti jo alkaa siintämään taivaanrannassa sata kiloa (plus tietty se tanko, mutta ei tangon painoa lasketa miksikään).

Sotilaspenkissä ei ole päästy eteenpäin, ei sitten millään. Tosin sillä 20 kilolla saan tehtyä kolmen sarjan, joten varmasti ainakin se 25 kiloa menisi ihan hyvin. Jos olisi varmistaja, niin varmasti kokeilisin heti.

Tiistain yläkroppatreeni oli kyllä sellainen tappotreeni, ettei rintalihakset ole vieläkään täysin palautuneet (nyt siis torstai). Tänään ei sitten vielä tehdä sotilaspenkkiä salilla. Vinopenkin teen sotilaspenkin jälkeen ja siihen ei aina hirveästi ole enää paukkuja jäljellä. Jokin kaunis päivä teen vinopenkin ensin. Vaikka paukut noiden kahden liikkeen jälkeen on aika nollissa niin silti olisin halunnut ristikkäistaljalla vielä kuluttamaan loputkin mehut, mutta senioreilla oli juuri kuntopiiri ja ristikkäistaljan toinen talja oli varattu. Tein sitten vipunostoa penkillä maaten ja kyllä tutisi.
Ojentajat vielä päälle parilla liikkeellä ja vatsat sitten loppuun. Jossakin välissä tein hauista ihan vain ojentajan kanssa superina, jotta sain jonkinmoisen tauon ojentajille. Taukojen pitäminen salilla ei ole vahvin puoleni, mutta sitä on opeteltu erityisesti maven osalta.

Mavea ja tempausta tuli tehtyä eilen. Tempuksessa koin ahaa-elämyksen; sain vihdoin lantion työnnöstä tarpeeksi napakan, jotta tanko oikeasti lähtee siitä liikkeelle ja hoksasin, että tällöin täytyy tarkemmin ohjata käsillä tangon suunta ylöspäin. Muutenhan tanko lähtisi suoraa eteenpäin eikä sinne alle pääsisi millään. Allepudotus menee kyllä todella hitaasti, mutta se johtuu siitä, etten pysty vielä keskittymään kuin osaan asioista kerralla, koska oikein mikään ei vielä tempauksessa tule automaattisesti. Siinä on niin monta liikkuvaa osaa, jotka täytyy tehdä yhtä aikaa. Yläasentoon olen tyytyväinen; saan käsivarret lukittua suoraksi nyt, kun uskallan viedä tangon tarpeeksi taakse.

Nyt pitää keskittyä siihen allemenoon kunnolla. Harjoittelen sitä ihan vain harjanvarren kanssa, jotta siitä tulisi enemmän automaattinen liike.

Selän osalta ylätalja lapiokahvalla alkaa olla ehdoton suosikkini. Painoa siihen saa useimmiten lisätä.

Tänään on vuorossa vähän tylsempi treeni, koska mave, tempaus ja sotilaspenkki on nyt levossa. No, ihan mukavan treenin sitä useimmiten saa, vaikka lempiliikkeet on lepotaukoa pitämässä.

Itsellä tavoitteena ei koskaan ole ollut lihasmassan kasvatus, vaan voiman lisääminen noihin lempiliikkeisiin ja keskivartalon voimistaminen. Nyt kyllä on enemmän ajatellut ravitsemuspuolta, koska en koskaan saa sitä sataa mavessa, jos lihasta ei sinne selkään kehity...En ole aiheeseen ihan tarkasti kuitenkaan perehtynyt. Sen verran yritän saada aikaiseksi, että syön mahdollisimman pian treenin jälkeen ja pyrin saamaan tarpeeksi proteiinia ja hiilareita. Syön myös mahdollisimman puhtaasti ja vältän eineksiä sun muuta pidemmälle jalostettua tuotetta.

Töihin ostin härkis-einestä. Koftahärkispullat olivat ihanan tulisia ja tuo kookoskermakastike oli aivan taivaallisen hyvää. En juuri koskaan tee minkäänlaista kastiketta, paitsi tomaatti-papu-kikherne-tyylisiä missä ei kermaa ole nähtykään. Kasviksia laitoin tuohon einekseen lisäksi, koska kasviksia syön todella paljon ja niitä pitää olla joka ruualla.

Salilla ja kotona

Tänään oli vähänlaisesti aikaa, koska pojan kanssa oltiin aamupäivällä hammaslääkärissä. Sopivasti kuitenkin oli aikaa kotitreenille ja mukavasti kulkikin. Vaihtelu virkistää. 

Juoksumatolla tein alkuun ja loppuun kilometrit alle ja päälle. Kahvakuulat sai kyytiä yhden jalan mavessa, jossa mukavasti kehittyy tasapainokin. Myös rinnalleveto-kyykky-pystypunnerrus-kombo tuli tehtyä kymmenen toiston sarjoina kolmisen kertaa. Perinteiset dippi ja punnerrukset tuli tehtyä myös ja keksin tehdä kahvakuulalla ranskalaista punnerrusta sänkyä penkkinä käyttäen. 

Sumokyykkyä ja askelkyykkyä kahvakuulilla ja sivukyykkyä ilman. Hiki tuli ja mukavaa oli. 

Eilen ehdin salille ja ensimmäistä kertaa ei kyllä yhtään meinannut huvittaa. Etenkin takakyykkyä tehdessä meinasi kuvottaa, koska tankoa oli jostakin syystä rasvattu jollakin millä lie telaketjuöljyllä. Hyi, kristus sitä lemua! Sain sitten kumminkin ennätyksen, vaikka painoja ei tullut lisää, mutta toistoja sen sijaan kyllä. 

Lemun lisäksi salilla oli niin paljon senioreita ja ensimmäistä kertaa meteli oli aivan korvia huumaava. Laitoin musiikit korviin ihan täysille ja silti kuului kamala puheensorina. Salilla mikään muu ääni ei kyllä häiritse, paitsi tarpeeton puheensorina. Salilla treenataan, ei juoruta. 

Sotilaspenkissä sain kans ennätyksen ja juurikin toistomäärissä. Hauis tuntui repeävän viimeisessä toistossa, mutta kyllä sen jälkeen sai tehtyä vielä tempausta ja pystypunnerrusta, joten ei revennytkään. Vähän vielä vatsoja, olkapäitä ja pohkeita ja sai lähteä hakemaan poikaa koulusta. 

Pohkeista näpsäisin tänään kuvan ihan vain "ennen"-kuvia varten. Saa nähdä koska sitten saisi "jälkeen"-kuvan. Kuvat taas perinteisesti loppuun, sillä niiden kanssa on ongelmia täällä bloggerissa. 

Ärsyttävä tukka kasvaa liian nopeasti

Kiva treeni oli

Sennulauma lähti - hiljaisuus saapui

Pohkeet vuosimallia 2018