Mavesta mifuun - matka alkaa

Mavesta mifuun blogin ensimmäinen teksti tulee tässä. Ajatus blogin kirjoittamisesta on hautunut jo jonkin aikaa, koska facebook-kaverini taitavat olla ylen kyllästyneitä treenihöpötyksiini. Täällä siis saan höpöttää treenistäni ja siihen liittyvistä asioista mielin määrin.

Vuonna 2011 - ei sali-innosta tietoakaan!

Ensimmäinen vuosi salielämää takana nyt

Kuntosali-innostukseni syttyi toden teolla reilu vuosi sitten. Ennen sitä täytyi käydä pohjalla ja menetin suurimman osan liikuntakyvystäni selkäongelmien ja jalan hermosäryn takia, joka tietty johtui selän ongelmista. Akuutin vaiheen jälkeen kuntoutus oli pääosin kuntosalilla tapahtuvaa pienimuotoista touhuamista.

Vähitellen selkäongelmat vähenivät ja sain luvan tehdä salilla muutakin kuin niitä paria selkäystävällistä laitetta. 

Aluksi akuutin vaiheen jälkeen sain luvat liikkua niin paljon kuin kivuilta pystyin. Ensimmäinen tuskaisen "pitkä" lenkki olikin postilaatikolle ja takaisin. Siinä kestikin tunnin verran, vaikka ei postilaatikko kaukana olekaan. Vasenta jalkaa en pystynyt kuin raahaamaan perässäni ja kivut voimistuivat pahoiksi jo ihan alkumatkasta. 

Tein joka päivä tämän minun hurjan pitkän postilaatikko-lenkkini. Vähitellen pidensin matkaa ja mittasin seuraavan etapin kilometrin päähän kotoa. Ajattelin, että silloin ollaan jo melkoisesti voiton puolella, kun pystyn kävellä sinne ja takaisin eli yhteensä kaksi kilometriä. 

Lopulta se kaksi kilometriäkin tuli käveltyä, vaikka monen pysähdyksen taktiikalla tosin. Vasemman puolen puutumis- ja hermosärkyoireiden vuoksi suoraa käveleminen oli vielä vaikeaa. Meno näytti hitaan humalaisen etanan matkaamiselta. Auton tullessa vastaan katsoin paremmaksi pysähtyä, sillä en aina hallinnut mihin suuntaan seuraava askel nyt sitten lähteekään.

Pitkän sairasloman jälkeen en pystynyt palaamaan raskaaseen työhöni vaan jouduin etsimään uutta työtä. Tein lähihoitajan sijaisuuksia tuttuihin hieman kevyempiin asumisyksiköihin, mutta pääasiassa vielä kuntouduin. Syyskuussa 2017 hommasin elämäni ensimmäisen salikortin ja heti vuodeksi kerralla. Päätöstä auttoi se, että sain epilepsian vuoksi erityisliikuntakortin, jolloin vuosikortin hinta oli tosi alhainen. 

Ensimmäinen kerta salilla onkin hauskaa muisteltavaa. Sain ohjausta paikalla olevilta eläkeläisiltä. Menin toki tuttuihin laitteisiin, missä olin Fysio2000-salilla ollut kuntoutuksen aikana, mutta säädöt olivat hieman erilaisia. 

Talvella jossakin vaiheessa sali-innostus hieman hiipui, mutta tammi-helmikuussa tuli salilla taas käytyä ahkerammin. Katsoin YouTubesta treenivinkkejä ja tekniikkavideoita eri laitteisiin ja uskalsin uusia laitteita kokeilemaankin. Ylä- ja alatalja olivat vielä ihan tuntemattomia juttuja minulle. Ensimmäinen juttu ylätaljan kanssa taisikin olla päin honkia tehty ojentajatreeni, joka meni suosiolla inhokkien listalle etureisikoneen, olkaprässin, vatsarutistusten ja selkäojennuksien kanssa. Inhokeista on ajan mittaan tullut oikeastaan suosikkeja, kun tekniikka on parantunut ja voimaakin on hieman tullut.

Eilisestä treenistä muutama kuva tässä seuraavaksi. Otin videonkin, mutta ei se taida ihan vielä nähdä päivänvaloa. Videoista huomaa paremmin tekniikkavirheitä kuin peilistä. Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin tällä erää. 

Painonnostokengät, vihreät tietty!

Mavea - tempauksen tangolla kylläkin...

Raitajuuresta sosekeittoa