torstai 27. syyskuuta 2018

Prove by Piia Pro-valmennus

Tällä viikolla starttasi Prove by Piia Pro-valmennus, joka käydään siis netin välityksellä. Tietenkin sali ja ruokavalio on ihan konkreettista tekemistä, mutta valmentajaa ei livenä nähdä. Valmennuksessa on mahdollisuus nähdä kaikki tehtävät liikkeet videoina ja niissä on todella hyvin kerrottu kyllä tekniikasta ja yleisimmistä virheistä, mitä liikkeisiin usein liittyy.

Ruokavalioista saa valita kaloreiden mukaan ja mukavasti on huomioitu kasvisruokavalio. Itse valitsin itselleni 2100 kalorin ruokavalion, koska First beat-mittauksessa kävi selväksi, että salivapaa-päivinäkin kulutan yli 2300 kaloria. Tässä ruokavaliossa kyllä vaikenta on ollut saada syötyä niin paljon kuin pitäisi. Myös hiilaritankkaukset painottuen päivälliseen on haastavaa ollut, mutta en ole ottanut minkäänmoista stressiä asiasta, koska ruokavalio on ollut aika hyvällä mallilla kevään Maikki Marjaniemen 30 päivän ruokavalio-valmennuksen jälkeen. Maikin tuota valmennusta suosittelen kaikille, jotka vähänkin epäilevät syövänsä liian vähän, liian epätasaisesti tai yksipuolisesti, ja etenkin jos tarvitset selkeitä ohjeita mitä syöt mihinkin aikaan päivästä.

No, sitten siihen Piia Pro:hon. Aamupala maanantaiaamuna näytti tältä.



Aamupala


Kaurapuuroa raejuustolla, marjoilla sekä chian ja pellavansiemenillä on ollut koko kesän ajan vakiona. Nyt siihen yritin ympätä vielä banaanin, mutta heikolla menestyksellä. Ei vatsaan vain kertakaikkiaan mahdu ja puurosta tulee ällömakeaa banaanin kanssa. Olen siis jättänyt banaanin pois aamuohjelmistosta tuon ensimmäisen aamun jälkeen.

Treeni menee kaksijakoisella kahdesti viikossa. Rinta + olkapäät + kädet on viikon ensimmäinen ja kolmas treeni, jalat + selkä on sitten viikon toinen ja neljäs treeni.

Ensimmäiseen treeniin sain luvan lisätä sotilaspenkin, mikä oli kyllä todella mukavaa, koska kokonaisuudessakaan treeni oli melkoista lepsuilua. Yritin pitää ohjeissa määritellyt tauot rajojen välissä, mutta ei meinannut järki kyllä kestää sellaista odottelua. Lisäksi taisin ymmärtää ohjeissa jotakin väärin. Oli tarkoitus tehdä siis kymmenen toistoa ja kaiken järjen mukaan ne kymmenen toistoa voi tehdä vain sellaisilla painoilla, joilla saa kymmenen toistoa tehtyä. Itselle kaikki mikä kymmenen kertaa tulee tehtyä, on lämmittelysarjoja, jonka jälkeen tehdään itse treeni ja lisään painoa niin paljon, että saan lopulta sen raskaimman painon puhtaasti ylös/alas kolme kertaa. Poikkeuksena on maastaveto, siinä tavoittelen melkein aina ykköspainoa.

Alkulämmittelyt on makuuni myös liian leppoiset, joten niihinkin olen tehnyt omia lisäyksiä, mm. "boxihypyt", jotka hyppelen siis noiden kuvassa näkyvien häkkyröiden päälle.



"Boxeja"



Ensimmäisen treenin jälkeen pettymys oli aikamoinen, joten hiki pintaan tuli sitten juoksumatolla puoli tuntia hölkäten loppuverkoiksi. Päätin kyllä tuon treenin jälkeen, että sovellan treenin kyllä itselle sopivaksi, sillä haluan salilla päästä aina äärirajoille, muuten motivaatio kärsii ja salilla puurtaminen on tylsää. Siitäkin huolimatta, että joskus olisi hyvä pitää kevyitä viikkoja ja joskus olisi hyvä tehdä enemmän toistoja vähemmillä painoilla...




Loppuverkan jälkeen tuli kyllä hiki...


Maastaveto ja sotilaspenkki on ollut ohjelmistossa nyt tämän kesän ajan (vasta) ja niitä haluan sisältää treeniin niin, että niitä saan tehdä vähintään kerran viikossa, mieluiten kaksi. Olen kyllä tykännyt itse keksiä treenini, vaikka varmasti tehokkaampiakin tapoja olisi treenata. Itsellä ei kuitenkaan ole tavoitteena koskaan kisata mitään, en kaipaa kuivaa lihaskimppukroppaa tai noissa lemppareissakaan ei ole tavoitetta, muuta kuin pikku hiljaa lisätä painoa tankoon ja pitää etenkin selkä kunnossa.

Ehkä pettymys valmennuksesta on juuri sen vuoksi, koska oletin, että nyt saan jonkin ahaa-elämyksen; mitä oikein haluan tavoitella, muuta kuin mahdollisimman rankkaa rääkkiä alkulämmittelyistä ihan viimeiseen liikkeeseen saakka. Sitä tunnetta ei kyllä korvaa mikään, kun tuntuu, että on kaikkensa antanut ja saa vielä puristettua yhden toiston tai vielä viimeiseksi raahautuu johonkin "ei-niin-tärkeään"-laitteeseen ja saa siinäkin vielä jonkinmoisen suorituksen aikaan.

Tykkään treenissä tehdä monelta eri kantilta samaa lihasryhmää. Esimerkiksi ojentajia on mukava tehdä vaikka ranskalaista punnerrusta ja sen jälkeen ylätaljassa narulla, ylätaljassa tangolla ja vielä viimeiseksi kokeilla menisikö dippi. Ranskalaista punnerrusta en saa tehtyä tangolla, sillä vasen kyynerpää naksahtelee ja tuntuu, että olkapää yrittää koko ajan korjata liikettä. Käsipainoilla se onnistuu.

Olkapää auttaa myös silloinkin kun ei tarvitsisi. Tavallinen hauiskääntö meinaa aina mennä olkapäätreeniksi, mutta siihen on auttanut se, että pysäyttää liikkeen tarpeeksi ajoissa ja keskittyy pitämään ne olkapäät kurissa. Olkapää auttoi myös sunnuntain yllätystreenissä, jolloin yritin sotilaspenkissä ennätystä enkä meinannut saada enää tankoa rinnalta ylös. Varmistusraudat oli kyllä alla, mutta sisu ei antanut periksi laskea tankoa siihen. Pusersin sitten olkapäävoimia apuna käyttäen tangon ylös. Vasen olkapää on siitä asti vähän vihoitellut.


Treenivihko


Tykkään tehdä aina edellisenä päivänä suunnitelman vihkooni. Kirjoitan suunnitelmaksi mitä liikkeitä on ihan pakko saada tehdä, sitten vähemmän tärkeät ja vielä muutama jotka voi tehdä jos vielä on sellainen olo, että pystyy/jaksaa/ehtii. Joskus kesken treenin tuntuu, että haluan tehdä vielä yhden liikkeen lisää rintalihaksille ja sen sitten vihkoon kirjaan. Joskus tuntuu, että jokin suunnittelemistani liikkeistä saa jäädä pois. Yleensä siihen on ihan hyvä syy. Syyksi ei riitä "ei huvita" vaan joskus kesken treenin vain huomaa tehneensä huonon suunnitelman, josta tulee liikaa selkametelisoppa (eli vähän sitä sun tätä liikettä ilman järkeä).

Prove by Piia Proota ei nyt ole vielä mennyt viikkoakaan, joten ihan avoimin mielin jatkan seuraavat yhdeksän viikkoa, mutta annan itselleni luvan säveltää omia sooloja väliin.

sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Haba kasvaa ja juoksemaan



Viikonloppu on mennyt aika laiskoissa tunnelmissa. Kerrankin töistä oli vapaa viikonloppu ja pojan kanssa hääräiltiin. Käytiin mm. tätini synttäreillä, josta taisin jo kirjoitella, että sokerikooma tuli vedettyä pitkästä aikaa. 

Tänään olin vanhempainyhdistyksen leivissä kassantätinä. Vapauden koittaessa suuntana oli sali - tietty. En tehnyt sen kummempaa suunnitelmaa, niin kuin yleensä teen. Penkki oli ainoa asia mikä oli pakko saada tehdä ja kaikki muu oli plussaa. Ja piti sitten tietty ottaa vähän peiliselfietä hieman kasvaneesta habasta. 


Patti kasvaa


Ei viikonloppu ihan kokonaan lorviessa mennyt. Kotoa löytyy juoksumatto, Kettler track 3, joka sai eilen kyytiä. Tai siis minähän sitä kyytiä sain. Töissä on tullut eteen tilanne, jolloin on saanut pötkiä juosten jonkin matkaa ja tuli todettua, että nyt sitten aletaan treenaamaan pikajuoksua... 



Juoksua, juoksua


Tykkään hölkötellä 7 km/h-vauhtia eli todellakin hölköttelyä pienellä hoolla. Nyt yritin nostaa vauhtia ensin 8km/h-vauhtiin ja välillä pieniä kiihdytyksiä 8,5km/h-vauhdilla. Kun tuntui, että ei enempää jaksa tätä vauhdikkaampaa juoksua niin muutama minuutti sitä hölköttelyä niin taas jaksoi. Syke laskee kyllä nopeasti palautellessa, mikä on ihan hyvä juttu.

Juoksutreenin jälkeen tuli tehtyä vähän vatsalihaksia ja kahvakuulatreeniä. Kahvakuulat kotona painavat 8 kiloa kumpainenkin. Huvittaisi hommata vähän raskaammat kuulat niiden seuraksi.

Kotitreeneistäkin saa ihan tehokkaita ja hikisiä, kunhan tekee hyvän suunnitelman.

Huomenna alkaakin ihan jotakin uutta, nimittäin Prove by Piia Pro-valmennus. Siihen kuuluu ruokavalio ja kaksijakoinen treeni. Huomenna sitten ensitunnelmia valmennuksen ensimmäisestä treenistä ja aiheena on jalat & selkä.

lauantai 22. syyskuuta 2018

Vihreää välipalaa





Vihreää smoothieta tein koska ei oikein ole nälkä. Sukulaisen synttäreillä käytiin poikani kanssa, joten herkuttelulta ei tullut vältyttyä. Etukäteen jo suunnittelin pitäväni löysemmän linjan ruokavaliossani tänään. Oli kyllä kummallista syödä niin paljon makeaa. Vieläkin on ihan ällö olo. Mielelläni jätän herkut taas vähäksi aikaa. Jouluna ehkä sitten taas... 

No, päivän päivällisen korvikkeeksi tuli tehtyä vihersmoothie. Avocado, banaani ja puolikas rasiallinen babypinaattia sekä reilu puoli purkkia rahkaa upposi tähän. Kaloreiltakaan ei kyllä välty tällaisen viherpommin jäljiltä, mutta saa sen edestä hyviä rasvoja, proteiinia ja aimo annoksen k-vitamiinia. Onneksi en syö verenohennyslääkkeitä, sillä tämä herkku olisi ehdottomasti kuellettyjen listalla tällöin. 



Toinen päivä salivapaata menossa. Kotitreeniä suunnittelen illaksi tai aamuksi. Huomenna ilta menee vanhempainyhdistyksen hommissa kassantätinä.

Ruoka-asioissa olen kyllä ihan alottelija, vaikka salillakaan en ole kokenut konkari. En laske kaloreita, en mittaa mitään, eikä minulla ole hajuakaan missä suhteessa saan proteiinia, hiilareita tai rasvaa. Kasviksia syön paljon. Joka aterialla niitä on saatava. Proteiinin saantia varmasti pitäisi lisätä, tuskin purkillinen rahkaa päivässä oikein riittää mihinkään.

Nyt taas pojan kanssa puuhailemaan.



torstai 20. syyskuuta 2018

Nousooko rauta vaiko eikö?



No niin, niinku videosta näkyy niin nousi se sitten, mutta piti olla vähän taffereita apuna. Käytän niitä yleensä ihan viimeisessä nostossa, jotta kouratkin oppisi pitämään kunnolla kiinni.

Yritin tänään muistaa mavessa, etten nosta hartioita korviin. Jostain syystä haluaisin nostaa tangon ylemmäs mitä se suorin käsin yläasennossa on.

Tunti ja 50 minuuttia oli treenin kesto ja viimeiset jutut kyllä tihkaisi. Seuraavat kolme päivää onkin salilta vapaapäiviä, koska huomenna on aamuvuoro ja viikonloppu vapaata.

Seuraavaksi matka jatkuu iltavuoroon.

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Viikon treeniä ja pilaantunut tomaatti


Avocadopasta on vain parasta maailmassa. Vaikka siihen ei tule muuta kuin pastaa ja avocadoa. Ei edes sipulia ollut tällä erää tähän ruokaan laittaa, mutta ei se juurikaan haitannut. Kermat sun muut ei tietenkään ruuanlaittooni kuulu. Nuo ihanat pikkutomaatit oli hyviä niin kauan, kunnes puraisin viimeistä, joka olikin sisältä ihan pilaantunut. Syljeskelin tomaattia suustani pois ja purskuttelin ja syljeskelin. Hyi! En pystynyt töihinkään ostamaan pikkutomaattia, koska ällötti jo ajatuskin, että olisi vielä tänään syönyt tomaattia. Hyi! 





Tämän viikon treeni on mennyt mukavasti. Joka päivä olen päässyt salille, koska on ollut iltavuoroja. Huomennakin on ja sitten onkin viikon viimeinen salitreeni edessä. 

Maanantaina tein lempparitreeniä, joka koostuu maastavedosta, tempauksen tekniikkatreenistä, selkätreenistä (mm. sterling), jalkaprässistä (160 kiloa pitkästä aikaa), vähän ojentaja-hauis supersarjaa väliin ja lopuksi hitusen vatsalihaksia. 

Tiistaina alkulämmittelyt tein isossa salilla, niin kuin nyt viime aikoina olen kaikki alkulämmittelyt tehnytkin. 






Eli 12:sta kilon kahvakuulat ja viiden kilon levypaino, jumppamatto kumpaankin päähän salia. Ensin otan kahvakuulat, vien ne juosten toiseen päähän matolle, juoksen levypainon luokse, teen kymmenen istumaannousua lisäpainolla, juoksen kahvakuulien luokse ja kannan ne juosten levypainon luokse, sitten vielä juoksen toiseen päähän ja teen 20 kertaa vuorikiipeilijän. Tämä setti tulee kolme kertaa ja kyllä on hiki lopulta.

Eilen itse treeni koostui rintalihasjutuista. Yksi suosikeistani sotilaspenkkipunnerrus esitti pääosaa, sitten yläviistopenkki, alaviistopenkki, vipunosto penkillä maaten, rintaprässi ja muutama muu.

Tykkään sotilaspenkistä enemmän kuin tavallisesta, koska soltussa ei saa jaloilla otettua tukea, eikä selkää kaarelle joten liikkeeseen saa hieman laajuutta, koska tanko pitää saada alemmaksi, jotta se koskettaa rintaa. En tosin huomaa mitään eroa esim. painoissa, vaikka tekisin tavallista penkkiä. En siis saa yhtään enempää painoa lisättyä tankoon tein sitten sotilaspenkkiä tai tavallista.

Pistoolikyykkyä on tullut pariin kertaan kokeiltua renkaita apuna käyttäen. Yritän pysyä tasapainossa renkaiden avulla ja autan sitten tarvittaessa käsivoimilla.

Tänään oli sitten tämän viikon treeni nro 3.

Alkulämmittelyistä taisi tulla yksi suosikeistani. Kokeilin ensimmäisen kerran tällaista kombinaatiota.

- 20 kilon kahvakuula, jolla heilautuksia 20 kertaa
- kyykkykävely salin lyhyt sivu
- slaalomhyppy takaisin

Tätä kolme sarjaa, sitten vaihdetaan suoraa seuraavaan:

- Boxihypyt 20 kertaa
- Lankku hitaasti kahteenkymmeneen laskien

Ja tätä sitten taas kolme kierrosta. Tauot mahdollisimman minimissä ja johan tulee hiki.

Jostain syystä tuntui, ettei treeni tänään kulkenut yhtä hyvin kuin kahtena viime päivänä. Johtunee siitä, ettei tänään ollut mitään suosikeistani ohjelmistossa. Ei ollut mavea, tempausta, penkkiä, jalkaprässiä eikä ojentaja-haba-superia.

Tuli tehtyä kyykkyä tanko niskassa. Painoa ei tarvinnut paljoa pistää, kun tuntui, että etureidet oli jo valmiiksi hapoilla. Sain kuitenkin 20 kiloa lisättyä ja ihan mukavasti toistoja.

Seuraavaksi tein takareittä yks kinttu kerrallaan. Koko kesä on mennyt ilman toista takareittä, koska siinä on ollut limapussin tulehdus, joka ei meinaa millään helpottaa. Nyt alkaa tuntua, että jotakin takareidelläkin pystyy tekemään. Vaikka todella heikko on tuo takareisi nyt. Takareisikoneessa on saanut vähentää painoja 40 kiloa verrattuna kevääseen, eikä tietty kehitystä sen osalta ole tullut kesän aikana yhtään. Sen sijaan etureidet ovat kyllä sitten kehittyneet huimasti.

Reisikoneet tuli käytyä läpi. Etureisillä meni 79 kiloa viisi toistoa ja kolmeen kertaan. Tietysti aloitan aina pienemmillä kilomäärillä enkä suoraa laita painoja tappiin asti.

Sisä- ja sivureidet teen aina superina ilman taukoja, koska ne on samassa laitteessa. Sisäreisissä ei niin paljoa voimaa ole, koska yli 55 kilon ei vielä ole päästy kertaakaan, vaikka tätä 55:ä kiloa on kyllä veivattu koko kesä. Ulkoreidet, jota usein kutsun sivureisiksi, ovat kehittyneet aika kivasti. 68 kiloa saa laittaa masiinaan, joka on siis suurin mahdollinen kilomäärä mikä koneesta lähtee. Toistoja sillä määrällä saan viisi tai kuusi. Tänään hain kahden kilon painon pakan päälle, niin sian kokeilla 70:llä kilolla ja neljä kertaa nousi sekin määrä.

Laitteita tulee kyllä tehtyä paljon vähemmän, kun nuo vapaat painot ovat vieneet sydämeni. Mutta kyllä laitteissakin tulee ainakin treenin päätteeksi jotakin tehtyä.

Kaikenmoiset kyykyt ovat olleet kyllä itselle haastavaa ja on edelleen. Hack-kyykkyä ja Smithissä erilaisia kyykkyjä tulee tehtyä, mutta varsinkaan Smith ja ihan tangolla tehtävät kyykyt eivät ole kyllä vahvuuteni.

Huomisen treeni on vasta suunnitteluasteella. Jotakin lemppareista kyllä huomenna, koska sitten loppuviikko on kotijumppaa tai muuta vastaavaa mitä lapsen kanssa voi puuhastella. :)

tiistai 18. syyskuuta 2018

Painonnostokengät oli saatava




Jossain vaiheessa loppukeväästä alkoi kiinnostaa vapaat painot yhä enemmän, mutta uskallus ei riittänyt kovin pitkälle. Etenkin aikaisemmat selkäongelmat olivat henkisenä jarruna, kunnes päätin, että opettelen tekniikkaa niin kauan, että olen varma selän kestävän.

Opettelin ensin kotona jumppakepin kanssa ihan tavallista maastavetoa. Aluksi tuntui vaikealta saada edes lapapitoa ilman olkapäät-korviin-meininkiä, mutta kyllä se sieltä löytyi.

Toukokuussa uskalsin ensimmäisen kerran ottaa personal trainerin, joka katsoi maastavedon tekniikan, opetti smith-laitteella tekemään askel- ja sumokyykkyä. Samalla kertaa tuli kokeiltua ensimmäisen kerran burbeeta, joka onkin jäänyt itselle alkulämmittelyiksi tai kotitreeniin.

Toukokuussa vaihdoin salia lähemmäs työpaikkaa. Uusi sali onkin auki aamu viidestä ilta yhteentoista, joten ehdin ennen aamuvuoroa tai iltavuoron jälkeenkin salille, jos ei muuten aikaa salille löydy. Vapaita painoja on enemmän ja laajemmin uudella salilla ja mikä parasta; todella iso tyhjä sali, jossa on hyvä tehdä alkulämmittelyitä, jos ei soutulaite, crosstrainer, juoksumatto, pyörät tai hiihdot kiinnosta.

Kesän mittaan olen innostunut maven lisäksi rinnallevedosta ja raakatempauksesta. Seuraava personal trainer kerta onkin tempauksen harjoittelua. Vähän jännittää, että meneekö sinne päinkään.

Loppukesästä tuli hommattua painonnostokengät. Värikkäitä sellaisia ei meinannut löytyä millään, mutta Seinäjoelta kävin kyselemässä niin jostakin varaston perältä löytyi viimeinen pari näitä kuvassa olevia painonnostokenkiä. Kokeilin jalkaan ja koko oli aivan täydellinen. Kokeilin toisiakin nostokenkiä ja eri kokoja, mutta nuo värikkäät olivat ehdottomasti parhaat.

Painonnoston ihmeellinen maailma on siis tullut mukaan treeniin ja ihan vauvankengissä vielä painoja nostelen, mutta onneksi on koko loppuelämä aikaa opetella ja nostella. Toivottavasti terveyttä riittää niin pitkälle, että opin mahdollisimman paljon ja saan joskus vetää sitä tempausta hyvällä tekniikalla ja vielä painojakin siihen lisätä.

Nyt suunnittelemaan päivän treeniä.


maanantai 17. syyskuuta 2018

Mavesta mifuun - matka alkaa


Mavesta mifuun blogin ensimmäinen teksti tulee tässä. Ajatus blogin kirjoittamisesta on hautunut jo jonkin aikaa, koska facebook-kaverini taitavat olla ylen kyllästyneitä treenihöpötyksiini. Täällä siis saan höpöttää treenistäni ja siihen liittyvistä asioista mielin määrin.


Vuonna 2011 - ei sali-innosta tietoakaan!



Ensimmäinen vuosi salielämää takana nyt


Kuntosali-innostukseni syttyi toden teolla reilu vuosi sitten. Ennen sitä täytyi käydä pohjalla ja menetin suurimman osan liikuntakyvystäni selkäongelmien ja jalan hermosäryn takia, joka tietty johtui selän ongelmista. Akuutin vaiheen jälkeen kuntoutus oli pääosin kuntosalilla tapahtuvaa pienimuotoista touhuamista.
Vähitellen selkäongelmat vähenivät ja sain luvan tehdä salilla muutakin kuin niitä paria selkäystävällistä laitetta. 

Aluksi akuutin vaiheen jälkeen sain luvat liikkua niin paljon kuin kivuilta pystyin. Ensimmäinen tuskaisen "pitkä" lenkki olikin postilaatikolle ja takaisin. Siinä kestikin tunnin verran, vaikka ei postilaatikko kaukana olekaan. Vasenta jalkaa en pystynyt kuin raahaamaan perässäni ja kivut voimistuivat pahoiksi jo ihan alkumatkasta. 
Tein joka päivä tämän minun hurjan pitkän postilaatikko-lenkkini. Vähitellen pidensin matkaa ja mittasin seuraavan etapin kilometrin päähän kotoa. Ajattelin, että silloin ollaan jo melkoisesti voiton puolella, kun pystyn kävellä sinne ja takaisin eli yhteensä kaksi kilometriä. 

Lopulta se kaksi kilometriäkin tuli käveltyä, vaikka monen pysähdyksen taktiikalla tosin. Vasemman puolen puutumis- ja hermosärkyoireiden vuoksi suoraa käveleminen oli vielä vaikeaa. Meno näytti hitaan humalaisen etanan matkaamiselta. Auton tullessa vastaan katsoin paremmaksi pysähtyä, sillä en aina hallinnut mihin suuntaan seuraava askel nyt sitten lähteekään.


Pitkän sairasloman jälkeen en pystynyt palaamaan raskaaseen työhöni vaan jouduin etsimään uutta työtä. Tein lähihoitajan sijaisuuksia tuttuihin hieman kevyempiin asumisyksiköihin, mutta pääasiassa vielä kuntouduin. Syyskuussa 2017 hommasin elämäni ensimmäisen salikortin ja heti vuodeksi kerralla. Päätöstä auttoi se, että sain epilepsian vuoksi erityisliikuntakortin, jolloin vuosikortin hinta oli tosi alhainen. 

Ensimmäinen kerta salilla onkin hauskaa muisteltavaa. Sain ohjausta paikalla olevilta eläkeläisiltä. Menin toki tuttuihin laitteisiin, missä olin Fysio2000-salilla ollut kuntoutuksen aikana, mutta säädöt olivat hieman erilaisia. 

Talvella jossakin vaiheessa sali-innostus hieman hiipui, mutta tammi-helmikuussa tuli salilla taas käytyä ahkerammin. Katsoin YouTubesta treenivinkkejä ja tekniikkavideoita eri laitteisiin ja uskalsin uusia laitteita kokeilemaankin. Ylä- ja alatalja olivat vielä ihan tuntemattomia juttuja minulle. Ensimmäinen juttu ylätaljan kanssa taisikin olla päin honkia tehty ojentajatreeni, joka meni suosiolla inhokkien listalle etureisikoneen, olkaprässin, vatsarutistusten ja selkäojennuksien kanssa. Inhokeista on ajan mittaan tullut oikeastaan suosikkeja, kun tekniikka on parantunut ja voimaakin on hieman tullut.

Eilisestä treenistä muutama kuva tässä seuraavaksi. Otin videonkin, mutta ei se taida ihan vielä nähdä päivänvaloa. Videoista huomaa paremmin tekniikkavirheitä kuin peilistä. Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin tällä erää. 




Painonnostokengät, vihreät tietty!




Mavea - tempauksen tangolla kylläkin...





Raitajuuresta sosekeittoa